Kesätyö on monelle nuorelle se joka vuotuinen stressin aiheuttaja. Kova kilpailu oman alan työpaikoista on väsyttävää ja voimia vievää. Sähköpostiin saattaa ilmestyä toinen toisensa jälkeen ilmoituksia, kuinka tehtävään on valittu joku toinen soveltuvampi työntekijä. Voi tuntua lähes mahdottomalta löytää oikeita välineitä oman työpaikkansa löytämiseen.
Tänä vuonna olen itse ollut todella, siis to-del-la ahkera kesätöiden hakemisen suhteen. Olen pyrkinyt panostamaan hakemuksiini, CV:n ulkomuotoon ja sisältöön sekä haettujen paikkojen määrään. Aikaa on tähän hommaan varmasti vierehtänyt päivä, jos toinenkin. Hullun hommaa.
On harmillista, kun kesätyöpaikat tuntuvat olevan kiven alla. Olen ajatellut, että tänä vuonna olen tarvittaessa valmis myös palkattomaan harjoitteluun (ja kesään). Tietenkin tälläinen palkaton kesä rokottaa koko seuraavaa vuotta, mutta pdän sitä silti eräänlaisena sijoituksena - lisäähän harjoittelu arvokasta oman alan työkokemusta.
Mielessäni kuitenkin pyörii pieni toivon hiven, josko minä olisinkin sopiva hakija johonkin tehtävään. Hakija, joka erottuu positiivisesti jollain tapaa toisista hakijoista, ja saisi mahdollisuuden haastatteluun. Vaikka tuntuisi, että oman alan töitä ei vaan löydy ei kuitenkaan kannata vaipua eptoivoon. Jos työtä hakee, sitä voi saada. Mutta jos työtä ei hae, ei siihen ole edes mahdollisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Share your opinion:
Jätäthän vain asiallisia kommentteja.
Kiitos kommentistasi!