Lapsuuden haaveammatit

Lapsuuden haaveammatit



Yksi päivä muutama viikko sitten kerroin miehelleni koiran päivälenkillä mun lapsuuden haaveammateista. Mulla on ollut melko laajakirjo erilaisia ammattihaaveita pienenä. Haaveammatit ovat olleet pitkälti aivan täysin päinvastaisella alalla kuin mun tämänhetkinen insinöörin työ.

Näitä muistellessa sain idean kirjoittaa lapsuuden ammattihaaveista tännekin ja jakaa pikku-Emmin ammattihaaveilut myös teidän luettavaksenne. Tässä on myös ihan hyvä hetki jokaisen palata hetkeksi takaisin lapsuuteensa ja sen hetkisiin unelmiinsa. Millaisia haaveammatteja sitä on itsellä ollutkaan?


Äidinkielen opettaja

Ehkä kaikkein pitkäaikaisin haaveammattini oli äidinkielen opettaja. Tästä ammatista haaveilin vielä lukiossakin, mutta jätin urasuunnitelmat sikseen myöhemmin. Äidinkieli oli vahvuuteni koulussa, joten ehkä siksi myös sen opettaminen kiinnosti.

Lapsena tykkäsin pitää Alisalle omaa koulua ja muutenkin kirjoittaa tarinoita, runoja ja laatia oppikirjoja. Pidin opettamisesta ja sen ohella kirjailijan työ oli joskus suuressa mielenkiinnon keskiössä. Kirjailijan työhön en tosin ehkä olisi koskaan ollut tarpeeksi pitkäpinnainen, joten uusien mielenkiinnon kohteiden myötä sekin homma unohtui.


Media-ala/Toimittaja/kirjailija

Pikku-Emminä olin myös intohimoinen toimittaja. Laadin erilaisia lehtiä ja saatoin viettää useita tunteja tietokoneella kirjoittaen omaa hevosaiheista lehteä wordillä. Lehtiin olin saanut inspiraatiota eri aiheisista lehdistä, kuten Villivarsa-lehdestä. Tämän heppa-aiheisen lehden muistan myös joskus tulostaneeni sen valmistuessa ja kuvittaneeni sen omilla piirroksilla.

Kirjoitin myös 5-6. luokkalaisena useamman julkaisun "Greippi"-nimistä juorulehteä. Keksin erilaisia uutis- ja kirjoitusaiheita mummolassa Apu- ja Seiska -lehdistä. Vilkas mielikuvitus mulla on ainakin ollut :-D

Runovihkojen kirjoittaminen oli myös yksi harrastukseni, ja uskokaa tai älkää, olen laatinut myös muutaman laulun. En tiedä mitä on ala-asteikäisen Emmin mielessä pyörinyt, kun hän kaverinsa kanssa kirjoitti laulut nimeltä "Aavehuone" ja "Rakkauden yö" :-D Muistan vieläkin laulujen sanat ja niiden melodiat, voi jestas sentään.

Mä olin lapsena kova suunnittelemaan erilaisia esityksiä. Näyttelijäksi en tuskin koskaan muista halunneeni, mutta erilaisten TV-ohjelmien kuvaaminen oli kova sana. Pidin myös erilaisten ohjelmanäytösten esittämisestä perheelle pikkusiskon kanssa. Muistan vieläkin elävästi, kun Alisan kanssa kuvattiin oma Pikku-Kakkonen sekä Supernatural -sarjaa. Oivoi.



Pietarissa asumisesta en kuitenkaan koskaan haaveillut!


Pappi

Lapsena olin kiinnostunut myös papin työstä. Jumalanpalvelukset, raamatun lukeminen ja virsien hoilottaminen oli musta jotenkin todella kiinnostavaa. En tosin välttämättä ollut niinkään kiinnostunut asiasta uskonnollisessa mielessä ja kirkollisessa merkityksessä, vaan enemmänkin lukemisen takia.

Muistan, kun järjestin pikkusiskolle (näiden mun juttujen perusteella Alisalla ollut kamala lapsuus, kun joutunut osallistua kaikkiin mun erittäin mielenkiintoisiin ohjelmanumeroihin pappina tai opettajana :-D) meidän olohuoneessa "jumalanpalveluksia". Näissä jumanlanpalveluksissa luettiin raamatusta tai muista kirkollisista kirjoista tekstipätkiä ja hoilattiin muutamia virsiä. Mitähän äiti ja iskäkin ovat tästä toiminnasta ajatelleet...


Ammatit eläimien parissa

Heppatyttönä haaveilin myös ratsastuksenopettajan tai -ohjaajan ammatista. Pidettiin usein pikkusiskon ja yhden ystävämme kanssa toisillemme ratsastustunteja ala-asteen koulunkentällä tai kotipihalla. Joskus oli estetunti, joskus maastotunti ja milloin mentiin perinteistä kouluratsastusta. Tämä oli melko pitkään ala-asteen lopulta yläasteelle yksi haaveammattini, mitä en onneksi kuitenkaan koskaan toteuttanut. Hevoset ovat ihan kivoja, mutta en välttämättä sitä kyllä työkseni haluaisi tehdä.

Tietysti mullakin on olleet vaiheeni, mitkä lähes jokainen tyttö on joskus kokenut. Tiedättekös, halutaan eläinlääkäriksi tai kampaajaksi. Muistan kyllä vaiheen, kun eläinlääkärin työ oli isona haaveenani pitkään, mutta ainkaan enää yläasteen TET-harjoittelun jälkeen en ollut ammatista kiinnostunut. Olin nimittäin viikon eläinlääkärissä TET:ssä ja muistan vieläkin, miten surulliselta eläinten eutanasiatilanteet tuntuivat.


Näitä muistellessa on ihan hauska huomata, että nykyään sitten tekee jotain ihan päinvastaista työtä, mistä on lapsena haaveillut. Myönnettäköön, että en varmaan tästä nykyisen työnkuvani olemassa olosta ollut edes tietoinen. Laatujärjestelmät eivät kuuluneet pikku-Emmin tietopankkiin, haha.



FACEBOOK TWITTER TUMBLR PINTEREST

Ei kommentteja:

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!