Raskausviikko 18: Varhaisrakenneultra ja vauvan sukupuoli

Raskaudessani uusi raskausviikko starttaa aina perjantaisin. Tapanani on ollut läpi raskauden tarkastaa aina raskausapplikaatiosta, minkä kokoinen vauva olisi ja millaisia muutoksia sikiö käy läpi minkäkin viikon aikana. Viikko 18 ei ollut raskauappin osalta mitenkään erilainen, mutta silloin oli vihdoin yksi kauan odottamistani hetkistä edessä - saisimme nähdä pienen taas ja tietää hänen sukupuolensa. 

Raskausviikolla 18 vietin viimeisen lähityöpäivän, sillä jäin taas pidemmäksi ajanjaksoksi etätyöhön. En tosin tällöin vielä tiennyt, että tulisin tekemään töitäni pääasiassa etänä ihan sinne äitiysloman alkuun asti. Tämä muutos oli toisaalta ihan positiivinen, sillä aamuherätys ei olisi aivan niin tuskaisen aikaisin ja saisi olla ihan vaan kotivaatteissa ilman sen suurempaa ehostautumista. 

Tällä viikolla koin edelleen etovaa oloa ja ruokahalu oli hieman huono. Edelleenkään en suoranaisesti kokenut jatkuvaa pahoinvointia, vaan oksennuskerrat olivat ihan satunnaisia. Tämän viikon aikana hankimme myös ensimmäiset vaateostokset pienokaiselle. Halusimme saada jotain käsin kosketeltavaa ja konkreettista vauvallemme, sillä olihan sukupuolen paljastuminen niin jännittävä asia kuitenkin. Vaikka vauvan sukupuolella ei meille olisikaan mitään väliä, konkretisoi se tieto kuitenkin paljon tulevaa. 

Varhaisrakenneultra (17+4)

Tämän viikon aikana luonnollisesti päässä pyöri jatkuvasti tuleva ultra. Vaikka odotin ultraa innoissani, hiipi jälleen erityisesti ultraa edeltävänä iltana mieleeni pelkoisia ajatuksia siitä, onkohan vauvalla vielä kaikki hyvin. Toivoin vain koko sydämeni pohjasta, että odotusaika jatkuisi yhä onnellisesti. 

Varhaisrakenneultra oli varattu tiistai-illalle. Viikkoja meillä piti lasketun ajan mukaan olla 17+4. Koko päivän aamusta iltaan asti minua vain jännitti aivan suunnattoman paljon ja töihin keskittymisestä ei meinannut tulla mitään. Meillä oli ultra jälleen Perhe-Artessa Lahdessa. Ultra sujui onneksi oikein hyvin ja pieni oli himpun vajaa 200g painava ja pää-perämitta oli reilu 10 cm. 

Saimme myös tietää pienokaisen sukupuolen, vaikka alkuun näyttikin siltä, että emme saisi sitä selville. Pikkuinen nimittäin istui kyllä hyvin jalat leväällään ja napanuorakaan ei olisi ollut tiellä, mutta hän istui niin pylly painettuna kohdun seinään kiinni selkäpuoltani, että emme millään meinanneet nähdä kunnolla alaosastoa. 

Välillä sikiön haarat vilahti nopeasti näytöllä. Tällöin myös mieheni kääntyi salaman nopeasti kohti minua – hän nimittäin sattui näkemään näytöllä jotain sellaista, joka viittasi vahvasti tiettyyn sukupuoleen. Mietin itsekin tällöin, että voisiko se olla, ja koska miehen reaktio oli sama, ajattelin, että kai se on se oltava! Pienen masun hytkyttelyn jälkeen saimmekin varsin selkeän kuvan useampaan kertaan – me odotetaan tyttöä <3.

Meille ultran ajankohta oli oikein sopiva, joten ainakin omalla kohdallani voisin suositella ylimääräistä varhaisrakenneultraa viikolle 18. Meillä virallinen rakenneultra oli vasta viikolla 22, joten vielä sai kuitenkin kuukaudenpäivät odottaa virallista ultraa. Oli ihana saada nähdä pieni pitkän odottelun jälkeen ja tietysti oli mieltä rauhoittavaa, että kaikki oli yhä hyvin.