Nyt ollaankin päästy jo toisen kolmanneksen puolelle. Viikoilla 15-17 tuntui olevan melko tapahtumarikasta. Päällimmäiset muistikuvat näistä viikoista on väsymys, uudet vaunut sekä ystävien näkeminen.
Näinkin tosiaan ystäviäni Mikkelissä rv 15 aikana sekä kävin jälleen kerran neuvolassa, jossa sain influenssarokotteen ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Hemoglobiini oli myös tällöin jostain syystä laskenut alemmas, minkä takia söinkin sitten muutamia viikkoja rautalisää. Olo olikin ollut melko heikko ja väsynyt jo jonkin aikaa, että toisaalta tämä oli ihan odotettavissa. Hankimme myös vauvavakuutuksen, sillä Ifiltä sen sai jo ennen rakenneultraa. Voin sen verran paljastaa, että rakenneultran jälkeen vaihdoimme kuitenkin vakuutuksen Pohjolaan. Voisin ajatuksia vauvavakuutuksestakin ehkä kirjoittaa ihan omassa postauksessaan.
Viikko 16 - vauvatarvikehankintoja!
Viikon 16 starttasin iloisesti sokerirasitustestillä. Testiä on kyllä turhaan peloteltu, sillä ainakin omalla kohdallani se meni suhteellisen vaivattomasti, vaikka muutaman tunnin saikin maski naamalla istua. Verikokeet eivät toki ole suosikkejani, mutta onneksi niistäkin selvittiin. Rasituksen arvot olivat ok, joten radidiagnoosilta vielä vältyttiin.
Viikolla 16 teimme vauvaan liittyviä ensimmäisiä hankintoja. Olimme edellisellä viikolla käyneet Lastentarvikkeessa testailemassa Emmaljungan yhdistelmävaunuja, mutta halusimme kuitenkin vielä seuraavalla viikolla käydä Vantaalla toisessa vaunuliikkeessä. Vantaalla testailimme pääasiassa Cybex Priam vaunuja, joihin olimme kuvien ja videoiden perusteella molemmat tykästyneet. Käynti Vantaalla oli varsin kohtalokas, sillä vaunut oli juuri niin ihanat, mitä olin ajatellutkin: ra-kas-tuin niihin. Niinpä päädyimmekin hankkimaan Cybex Priamit. Lisäksi löysin myös facekirppikseltä todella hyväkuntoisen, reilun vuoden vanhan baby björnin sitterin! Sitä on ainakin kehuttu paljon, joten toivottavasti tulee käyttöön myös meillä.
Viikko 17 - Hääkutsut postiin, pientä pahoinvointia...
Viikko 17 oli jännittävää aikaa. Nimittäin lähetimme suuren salaisuutemme matkaan perheillemme – hääkutsut. Kyllä, me menimme juuri vuodenvaihteen jälkeen naimisiin. Pidimme ihan vaan pienimuotoiset hääjuhlat, johon sisältyi iltavihkiminen kirkossa sekä pienet juhlatarjoilut kotonamme vain oman pienen joukon kesken. Viikon 17 aikana vietimme myös kivan illan ystäväni luona muutaman ystäväpariskunnan kesken paljuillen ja syöden hyvin. Kiitos vielä näin reilu pari kuukautta jälkikäteen emännälle ja isännälle kivasta illasta!
Viikko 17 oli jännittävää aikaa myös siinä mielessä, että seuraavalla viikolla olisi varhaisrakenneultra. Olin alkanut aavistella, josko meidän pieni olisikin tyttö. En hirveästi uskaltanut asiasta puhua ääneen, mutta jonnekin mun "poikaolo" oli kadonnut kokonaan. Vointini oli myös viikkojen 15-17 läpi melko samankaltainen: Aamulla oli etovaa oloa ja heikotusta, mutta varsinaista pahoinvointia ei ollut. Paitsi juuri tämän viikon 17 puolivälissä olikin sitten ensimmäinen virallinen aamuoksennus (?!). Mulla näköjään satunnainen pahoinvointi tuntui painottuvan toiselle kolmannekselle.
Olin mielestäni myös tuntenut vauvan potkuja jonkin verran. Ensimmäiset koin tuntevani jo 13-14 viikoilla. Mahani nimittäin myörysi välillä paljonkin, mutta nämä kuplivat hassut tuntemukset olivat jotain aivan erilaista – tiedättekö? Ei sellaista suolistonvääntelyä vaan jotain ihan muuta. Pienet kuplinnat ja tuntemukset jatkuivat myös yhä vaan viikkojen edetessä. Ehkä todella tunsin jo vauvan liikkeitä varhain.
Share your opinion:
Jätäthän vain asiallisia kommentteja.
Kiitos kommentistasi!