Aloittamisen ylitsepääsemättömyys

Heissan! Täällä mä taas löpisen omia, kun mun pitäis parhaillaan lukea fysiikan huomiseen kokeeseen. Ei oikein nappaa. Ehkä mä ihan kohta aloitan. Ihan kohta.Miksi se onkin tosiaan aina niin vaikea alkaa tuumasta toimeen, ja napata se koulukirja kauniiseen käteen? 

Veikkaan, että jos asiaa aletaan todella miettimään löydän kyllä vastauksen. Oikeastaan tiedän sen jo. En uskalla kohdata asiaa, mikä on haastavaa. Mielummin olen lukematta, mikä selittää huonon koearvosanan: "No mutta en mä ees lukenut, niin siksi tuli näin huono". Ja seliseli. Pitäisi uskaltaa rohkeasti kohdatat ne vähän vaikeammatkin asiat. Ei se homma vaan niin toimi, että tehdään vaan niitä juttuja missä on mahdollisuus loistaa. Kaikissa meissä on puutteita.

Ja vaikka kaikilla meillä on omat heikommat alueemme, ei se yksinomaan tarkoita, etteikö koskaan olisi mahdollisuutta kehittyä. Aina on mahdollisuus yrittää ja panostaa haastavaan asiaan. Se, jos mikä vaatiikin rohkeutta ja uskallusta. Sellaista pientä heittäytymistä, jos paremmin haluaa asian ilmaista.
Pitäisiköhän itsekin tarttua tuumasta toimeen?

Mulla olis vielä reippaasti tunteja tälle illalle aikaa kertaamiseen. Pitäiskös.. Jos yritän ja jätän tän blogin kirjoittelun hetkeksi sikseen. Niin voin mahdollisesti olla edes hieman tyytyväinen huomiseen tulokseen. Eikä oo sitten vara vedota vaihtoehtoon B ("No excuses")!
FACEBOOK TWITTER TUMBLR PINTEREST

Ei kommentteja:

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!