Haave äitiydestä ja vauvasta on kulkenut mukana pitkään. Toisinaan se on tietysti ollut vähemmän aktiivisesti mielessä, mutta ajatuksen ottaessa lujemmin kiinni ja sen ns. "vauvapäätöksen" tehtyä, siitä ei ole enää pystynytkään laskea irti. Vaikka vielä on kymmeniä viikkoja odotusaikaa jäljellä, toivon sydämeni pohjasta kaiken menevän hyvin, tietysti. Vuosien aikana on oppinut ymmärtämään, että lapsi on lahja, eikä niitä niin vain tekemällä tehdä. Olen niin kiitollinen ja onnellinen tästä pienestä mukana kasvavasta pienokaisesta, että en voi kuin vain toivoa, että meillä olisi tyttö kotona toukokuussa.
Tämä pieni salaisuutemme tuo myös mukanaan blogiini uusia näkökulmia. Olen pitänyt koko raskauden ajalta päiväkirjaa, jonne olen ensioireista tähän päivää asti kirjannut ajatuksiani ja tuntemuksiani. Toivottavasti sisältö kiinnostaa myös sinua siellä - oli aihe itselle ajankohtainen tai ei. En välttämättä halua kuitenkaan avata kaikkein syvimpiä henkilökohtaisia asioitani tai mitkä liittyvät vauvan yksityisyyteen, mutta jo pintapuolisestikin mielestäni aiheesta saa paljon irti. Olen lukenut muiden blogeista paljon raskauteen ja odotukseen sekä tietysti äitiyteen liittyen, ja huomaamattani omat kiinnotuksen kohteet luonnollisesti alkavat taipua juurikin näihin raskaus- ja perheaiheisiin.
Kevät ei kuitenkaan tule olemaan pelkästään vauvan odottamista. Minulla olisi vielä edessä suuri työmaa koulutehtävien ja opinnäytetyön kanssa. Haluaisin tietysti saada ne valmiiksi ennen loppukevättä, mutta todellisuudessa aika näyttää, miten tavoitteessani onnistun. Liikaa stressiä en koulusta nyt halua, vaan raskaus ja vauva menee ehdottomasti etusijalle. Kirjoitellaan opparia sitten vaikka syksyllä lisää, mikäli se kesken jää.
Share your opinion:
Jätäthän vain asiallisia kommentteja.
Kiitos kommentistasi!