Raskausviikot 0-4: Kun sain tietää raskaudestani

Tämä raskauteni ei suinkaan ole kohdallani aivan ensimmäinen. Hetken sain tuntea niitä onnen tunteita myös keskikesällä, jolloin kuitenkin valitettavasti raskaus keskeytyi varsin alkumetreillä. Tämä olikin taas vaikuttanut hyvin vahvasti siihen, että olin erittäin tietoinen ja niin sanotusti kaikki aistit vireillä seuraamaan mahdollisia raskausoireitani ja tuntemuksiani mahdollisessa tulevassa raskaudessani. 

Raskaus oli ollut toiveissa pitkään, toki enemmän "vakavissaan" joitakin kuukausia. Ajallisesti meidän matkamme ei kuitenkaan ole ollut mitenkään keskiarvosta poikkeava tai pitkä, vaan koen, että hyvinkin nopeasti muutamien kuukausien aikana meitä onnisti. Olen siis ehkä etuoikeutettu jakamaan tarinani, sillä ymmärrän varsin hyvin, että tie ei aina ole näin "helppo". Pelkästään raskautuminen voi viedä aikaa, puhuttamaan raskauden aikaisista vastoinkäymisistä. Saatikka sitten surullisista tapahtumista raskauden loppumetreillä. Ei kuitenkaan vaivuta nyt epätoivoon ja ikävyyksiin, vaan pyritään pitämään hyvä ja positiivinen fiilis yllä. 

Ensimmäisiä oireita 

Vaikka minulla oli jo melko selkeitäkin raskaudesta vihjailevia oireita, voi moni kuitenkin olla tässä vaiheessa vielä täysin oireeton. Ei siis ole syytä huoleen, vaikka heti ei googlesta etsitty oirelista täyttyisikään jokaiselta listan kohdalta. Aivan ensimetrien oireet ovat muutoinkin niin yksilökohtaisia, että en välttämättä huolestuisi, vaikka oireita ei ilmestyisi vielä moneen viikkoon. Ja monillahan saattaa koko alkuraskaus olla täysin oireeton. Usein kuitenkin raskautta kovasti toivoessa alkaa helposti itse jopa luomaan oireita itselleen. Itse olin myös keväällä aivan varma, että olisin raskaana (en ollut), sillä aloin kuvitella raskausoireita laidasta laitaan. 

Tein ensimmäisen positiivisen testin työpäivän jälkeen iltapäivällä ollessani viikolla 3+2. Tein testin aamusta poiketen iltapäivällä, sillä olin hyvin varma, että nyt olisin vihdoin uudelleen raskaana. Oireina minulla oli ollut ns. "vatsan muilimista" ja pientä nippailua ja olin ehkä hieman herkistynyt hajuille. Syy, miksi halusin tehdä ensimmäisen testin jo näinkin varhain, oli tietysti lähtökohtaisesti se vahva tunne sekä se, että töissä aamiaisen syömisen ohessa koin olevani todella herkkä hajuille. Kananmuna maistui oudolle ja haistoin erittäin vahvasti jonkun ottaneen kengät pois jaloistaan avokonttorissa. Sukkien pistävä haju oli aivan karsea, haha. Ei kuitenkaan ehkä ole suositeltavaa tehdä testiä näin varhaisessa vaiheessa, sillä usein kemialliset raskaudet voivat näkyä vielä tässä vaiheessa positiivisena testituloksena. Itselleni kuitenkin positiivisen tuloksen näkeminen lisäsi toivoa, vaikka tottakai ymmärsin, että luetettavamman tuloksen saisi paremmin viikolla 5 eli 4+0 alkaen. 

Niin onnellisestihan siinä sitten kävi, että testit olivat yksi toisensa jälkeen positiivisia ja viivat hiljalleen vahvistuivat. Varasin varhaisultran pian testien vahvistumisten jälkeen, jotta saisin meille ilta-ajan ultraan muutamien viikkojen päähän. Varhaisultran varasin Perhe-Artelta Lahdesta, jolloin oletettuja viikkoja olisi pitänyt olla 7+2 (rv 8). Voin sanoa, että tuskallisen kauan sain kuukauden verran odottaa, että vihdoin pääsisimme ultraan.