Raskausviikot 5-7: Väsymystä ja etovaa oloa

Raskausviikot 5-7: Väsymystä ja etovaa oloa




Raskausviikot viidestä seiskaan matelivat. Olin samaan aikaan innoissani uudesta raskaudesta ja mahdollisuudesta, mutta toki samaan aikaan mielessä kummitteli pieni mahdollisuus myös raskauden keskeytymisestä. Mikään ei ollut varmaa, mutta yllättävän rauhallisena onnistuin itseni pitämään. Vaikka olin saanutkin ennen viikkoa 5 useammasta perinteisestä raskaustestiliuskasta positiivisen tuloksen, halusin vielä tehdä tällä viikolla varmistukseksi digitaalisen testin. Tämän viikon aikana halusin myös ottaa yhteyttä neuvolaan, joka lisäsi pikkuisen ihanaa odotuksen tunnetta. Ensimmäinen neuvola-aika sovittiinkin neljän viikon päähän viikolle 9. 


Viikolla 5 oireina mulla oli pääasiassa etovaa oloa ja olin todella väsynyt iltaisin. Aamuisin huonoa oloa ei onneksi kuitenkaan ollut. Koin hengästyväni ihan kevyestä kävelystä ja olo oli oudon tukkoinen. Fun fact: Mun olo on ollu tukkoinen oikeastaan läpi raskauden, kuuluu ilmeisesti asiaan. Rv 5 puolivälissä alkoi kuitenkin pieni aamuetominenkin ja mm. kesken aamupalaverin työpaikalla oksennus nuosi suuhun. Onneksi tällöin huono olo meni kuitenkin nopeasti ohi, eikä vointi lähtenyt muutoinkaan pahanemaan. Huonovointisuus kuitenkin hieman yllätti, sillä en todellakaan ollut osannut odottaa sitä. 



Viidennen raskausviikon puolivälissä olin myös aavistuksen stressaantunut. Mietin jatkuvasti, mitä jos käy niin kuin viimeksikin ja runsas vuoto ja kivut alkaisivat. Onneksi niin ei kuitenkaan vielä tapahtunut. Viidennellä viikolla kävin myös salilla treenaamassa, enkä huomannut erityisesti treenissä jaksamisessa muutoksia - eikä varmasti tässä vaiheessa vielä huomaakaan. Ainoastaan vatsassa tuntui treenatessa hieman oudolta, mutta ei kuitenkaan minkäänlaista kipua tai muuta. 


Viikko 6


Viikon kuusi alussa kävimme ystävän ja miehen kanssa ulkoilemassa luontopolulla noin 8km verran. Luontopolulla oli paljon korkeuseroja, joka teki reissusta kunnon urheilusuorituksen. Kotimatkalla käytiin miehen kanssa ostamassa meille pillimehut eli selkeästi mehun juominen alkoi jo maistua, haha. En tavallisesti käytä arjessani mehuja ja raskauden aikana ne ovat kyllä todellakin tulleet osaksi ihan päivittäistä ruokavaliota. Viikolla 6 minulla oli myös ensimmäinen ruokahimo: teki aivan todella paljon mieli raakaa joulutorttutaikinaa! Joulutortut saivat kuitenkin odotella vielä muutaman kuukauden. 


Heti raskauden alussa halusin tarkastuttaa ja mahdollisesti hoidatuttaa hampaani kuntoon, joten kävin viikon 6 aikana myös hammaskivenpoistossa. Kaikki oli onneksi suussa ihan mallillaan eli syytä huoleen ei pitäisi raskauden kannalta olla. Viikolla 6 treenailimme muutamia kertoja myös salilla, vaikka iltaväsymys kiusasikin älyttömästi. En edes kisadieetillä ollessani muistanut olevani näin väsynyt. Laskeskelin kovasti myös päiviä tulevaan varhaisultraan ja olinkin merkinnyt muutamien päivien välein merkintöjä kalenteriini: "11 päivää varhaisultraan", "enää 8 päivää varhaisultraan" jne. Huvittavaa.


Viikko 7


Viikko seitsemän alussa muistan myös olleeni aivan totaalisen rättiväsynyt. Menin silloisena perjantai-iltana nukkumaan jo 21 jälkeen ja nukuimme mieheni kanssa yhteensä n. 10-11 tuntia. Joko alkuraskaus todella väsytti tai univelkaa oli kertynyt kuluneelta viikolta. Viikko 7 alku sujui kuitenkin muuten oikein hyvin, eikä oikeastaan pahaa ja etovaa oloa nyt ollut lainkaan. Mielessä pyöri jatkuvasti seuraavalla viikolla koittava varhaisultra. En yksinkertaisesti vain saanut edessä olevaa ultraa pois mielestäni. Näin myös paljon raskauden paljastamiseen liittyviä unia. Sellaisia, joissa joku muu lipsauttaa raskauteni muille. Tämä varmaankin liittyi vain alitajuntaiseen stressiin siitä, josko joku "ei-toivottu" saisi tietää raskaudesta ennen aikojaan. 


Viikolla 7 ruokahimoja ei suuremmin ollut. Huomasin kuitenkin, että mieli teki enemmän hiilaripainotteista syömistä. Söin jonkin verran vaaleaa leipää voilla, ja eräs päivä himoitsin läpi päivän valkosipulipatonkia (jota sitten loppupeleissä käytiin hakemassa kaupastakin, nam!). Mun ruokaan liittyvät mieliteot vaan tuntuivat olevan aika perussafkaa. Leipää ja sellaista tavallista syömistä. 


Summasummarum. Paljon tekstiä tyhjästä. Viikoilta 5-7 ei siis hirveästi ole erityismainintoja. Hiilari maistui, väsymys oli kovaa. Muutoin vointi oli hyvä. Tästä onneksi seuraavalla viikolla koittikin se kauan, kauan, kauan odotettu varhaisultra.





FACEBOOK TWITTER TUMBLR PINTEREST

Ei kommentteja:

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!