Monien mittareiden mukaan ensimmäinen kolmannes päättyy viikon 14 jälkeen. Tämä oli itselleni jotenkin epäselvä, sillä osassa lähteistä mainittiin ensimmäinen kolmannes rv12 asti ja osassa taas rv 14. Ilmeisesti kuitenkin rv 14 on vakiintuneempi käytäntö ja siten ehkä oikeampi, en tiedä? No, joka tapauksessa laskin nyt omalla kohdallani ensimmäisen kolmanneksen kestäneen viikolle 14 asti, oli miten oli.
Viikko 12 (11+0 - 11+6) oli melkein viimeinen viikko ennen nt-ultraa. Olimme siis aikaisemmin olleet siinä uskossa, että nt-ultra olisi meillä viikolla 13, mutta olimme kuitenkin todellisuudessa himpun pidemmällä, joten se oli heti rv 14 alussa. Viikolla 12 olotilassa ei sen suuremmin ollut mitään normaalista poikkeavaa, ainoastaan vatsa oli välillä turvonnut kuin ilmapallo. Hirveästi en ole tehnyt muistiinpanoja tältä viikolta, joten mitään erityistä ei todennäköisesti sitten ollut - ei erityisiä ruokamielitekoja, ei erityisiä vaivoja.
Viikko 13 ja 14
Viikolla 13 koin olevani hieman stressaantunut töistä, sillä juuri tälle samaiselle työviikoille kuin nt-ultra olisi alkuperäisen oletuksen mukaan ollut, sattui osumaan muutama isompi työasia. Viikko menikin siis melkoisessa hujauksessa, kun työt pitivät kiireisenä ja ajatukset pois nt-ultrasta. Viikon 14 alussa (13+0) meillä olikin sitten vihdoin nt-ultra rankan työviikon päätteeksi.
Nt-ultrassa olin kyllä todella jännittynyt. Ultrassa leposykkeeni oli noussut vastaanotolla melko korkeaksi (125!), joten pieniä vaikeuksia oli yrittää rentoutua ultran ajaksi. Onneksi niskaturvotus todettiin pieneksi ja sikiö vastasi muutenkin viikkojaan. Oli ihana nähdä ne pienet sormet, kädet ja jalat. Minikokoinen ihminen <3
Mieheni oli tällöin melko varma, että vauva olisi poika, sillä kätilökin oli todennut hänet niin kovin pitkäraajaiseksi. Itse en uskaltanut hirveästi sanoa juuta tai jaata, sillä välillä myös ajatus tyttövauvasta kävi mielessä. Ultrasta saimme myös 8 ultrakuvaa muistoksi. Viikolla 14 olin myös tuntevinani ensimmäisiä hentoisen pieniä sipaisuja mahassa. En toki aivan satavarmaksi niitä osaa sanoa, mutta tunne oli täysin erilainen kuin jossain suoliston möyrinnässä. Viikkojen edetessä myös samanlaisia liikkeitä tuntui yhä ja mitä pidemmälle päästiin, sitä voimakkaampia ne olivat.
Nämä viikot tuntuivat pitkiltä, mutta voin sanoa, että heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen aika on lähtenyt lentoon. Para-aikaa olemme jo lähestulkoon viimeisellä kolmanneksella! Tuntuu, että viimeistään heti kun saimme pienen vauvan sukupuolen tietoomme (rv 18), on aika kiitänyt todella vauhdilla. Mutta vielä on hetki matkaa jäljellä.
Share your opinion:
Jätäthän vain asiallisia kommentteja.
Kiitos kommentistasi!