Viikko 8 starttasi jälleen väsyneissä tunnelmissa. Olin itsekin aivan yllättynyt, kuinka väsynyt olin, ja inhottavaa yöheräilyäkin oli jatkunut ainakin pari viikkoa. Tämä viikko oli kuitenkin se kauan odottamani, nimittäin varhaisultra olisi vihdoin tämän viikon alkupuolella. Varhaisultrapäivänä olin viikolla 7+2. Olin koko varhaisultrapäivän ollut äärettömän väsynyt ja ilta jännitti hurjasti.
Suureksi helpotukseksi ultra sujui hyvin. Pienen, noin sentin pituisen alkion sydän sykki jo vauhdikkaasti. Vauvalta ultrakuvassa oleva pieni pallero ei tietenkään näyttänyt, sillä alkio muistutti enemmän juurikin pientä marjaa. Silti minipalluran näkeminen tuntui niin tärkeältä. Nyt hänen painonsa pitäisikin pikkuhiljaa olla n. kilon luokkaa. Hurjaa ajatella, miten nopeasti hänestä kehittyy vauva.
Viikolla 8 ruoka ei oikein maistunut. Ainoana ruokahimona olivat pinaattiletut, joita eräs ilta iltaruoaksi sitten söimmekin. Tähänkin täytyy välikommenttina sanoa, että olen ollut läpi raskauden tänne nykyhetkeen asti todella nirso ja huonosti syövä. Tottakai olen pyrkinyt syömään hyvin ja monipuolisesti, mutta ruoka ei vaan meinaa millään maistua. Tämä on saattanut osittain myös vaikuttaa siihen, että painonnousu on ollut kohdallani todella maltillista. Siitä huolimatta vauva on kasvanut hyvin vielä tähän asti ja tottakai pyrin panostamaan monipuoliseen ja säännölliseen syömiseen. Mutta palatakseni viikkoon 8, söin silloin pääasiassa leipää, puuroa, raejuustoa ja mehua. Ajatus mausteisista ruoista ällötti, joten suosin mieluummin pelkkää suolaa maustamiseen.
Viikko 9
Viikko 9 alkoi hyvissä tunnelmissa. Huonoa ja etovaa olo ei ollut jälleen lähes lainkaan ja olotila oli muutenkin varsin samanlainen kuin ennen raskauttakin. Ainoastaan ensimmäistä neuvolakäyntiä edeltävänä iltana oksensin ja vatsa tuntui epämiellyttävältä. Muuten oksennuskertoja ja suurempaa pahoinvointia ei ollut vielä ollut kuin aivan alussa yksittäisen kerran. Väsymystä oli yhä, mutta koin, että se saattoi jo alkaa johtua syksyn pimeydestä.
Viikon 9 aikana koin lievää kosmetiikkahysteriaa. Jätin hiuslakan ja muita vauvan kehitykselle haitalliseksi ajattelemiani (= lukemiani) tuotteita kokonana pois. Olin myös lopettanut kokonaan kahvin juonnin; sekä siitä syystä, että halusin vältellä kofeiinia että myös siitä, ettei se vain yksinkertaisesti maistunut. Hiuspohja tuntui myös näinä viikkoina rasvoittuvan kovasti, mutta en osaa sanoa, liittyikö se hiuslakan ja muiden hiustuotteiden käytön vähentämiseen.
Ensimmäinen neuvolakäynti oli tämän viikon aikana. Neuvolan laskelmien mukaan olimme jo viikolla 10, mutta luotin enemmän omiin arviointeihini. Tilanne tosin kuitenkin tarkentuisi sitten nt-ultrassa, joten muutamien päivien heitoilla ei olisi sen suurempaa merkitystä. Nt-ultra meillä oli itseasiassa varattu viikon 13 ja 14 vaihteeseen. Liikunnan osalta pysyimme yhä tavallisissa ulkoiluissa koiran kanssa sekä teimme muutamia salitreenejä. Minkäänlaisia kirjauksia ruohimoista ei tältä viikolta ole, joten varmaan aika perus ruokailuilla on menty.
Viikko 10 - 11
Viikolla 10 näin ystävääni Helsingissä. Meillä oli perinteiset irttaribileet ja katsottiin Disney-elokuvia (ihan parasta). Toki karkkipussin sisältö oli täysin erilainen kuin koskaan ennen, sillä salmiakkia en raskauden aikana suuhuni "saisi" laittaa. Viikolla 10 jatkettiin kodin pintaremonttia ja tehtiin pihahommia. Tämän viikon aikana myös eräs hyvin ikävä, mutta todella yleinen oire löysi tiensä luokseni - nimitäin vatsantoiminnan ongelmat... Muutoin olin oikein hyvinvoiva ja vatsantoiminta olikin se ainut kiusa. Ruokahimoiksi olen merkinnyt "hiilarit" - yllätys, yllätys. Tämän viikon lopussa kävin myös nt-ultran seulontoihin liittyvissä verikokeissa.
Viikolla 11 kävimme katsomassa meidän hevosvanhusta ja ottamassa hänestä muistokuvia. Hevonen oli lähdössä muutaman viikon sisällä pilvenreunalle ikivihreille, joten oli ihana käydä vielä hyvästelemässä meidän heppa-pappamme. Viikon 11 aikana myös olin näkevinäni vatsallani pienen kummun, mutta todellisuudessa mitään kovin suurta eroa tuskin oli vielä näkyvissä. Ruokahimot muodostuivat edelleen hiilareista, eikä esimerkiksi karkkia tehnyt lainkaan mieli. Tämä vahvistikin pieniä epäilyjäni mahdollisesta poikavauvasta, vaikka sitten todellisuudessa meille tyttö olikin tulossa.
Näiden viikkojen aikana työt maistuivat. En tosin vielä ollut töissä maininnut raskaudestani, sillä halusin pitkittää sen kertomista siihen asti, että se tuntuisi hyvältä ja luonnolliselta. Viikon 11 aikana akne tuntui räjähtäneen totaalisesti. Kasvoissa ja hieman rintakehässä oli kipeitä näppyjä. Näiden viikkojen aikana akne olikin päällimmäisin raskausoireeni ja muutoin olin melko oireeton.
Share your opinion:
Jätäthän vain asiallisia kommentteja.
Kiitos kommentistasi!