Raskausviikot 29-31: Kasvukontrolleja ja päätös synnärin vaihtamisesta

05 huhtikuuta 2021



Apua kuinka jäljessä olen näiden raskausviikkokatsauksien kanssa. Viime päivät olen viimeistellyt opinnäytetyötäni, minkä takia blogi on saanut jäädä taka-alalle. Oppari on kuitenkin nyt fiksattu ja enää tarvitsee suorittaa kypsyysnäyte, joten taidan pian olla vihdoin vapaa opinnoista! 


Raskausviikolla 29 meillä oli edessä ensimmäinen ylimääräinen seuranta äitiyspolilla. En lähde nyt tähän sen tarkemmin avaamaan seurannan taustoja, mutta ainakaan vielä ei ole ollut suurta suureen huoleen.  Sikiön kasvua voidaan siis seurata ylimääräisillä lääkärin määräämillä kasvuseurannoilla, mikäli siihen arvioidaan olevan tarvetta. Kasvuseuranta voi määräytyä seulaverikokeiden perusteella tai sen tarve voidaan havaita ultraamisen yhteydessä "vahingossa". Meidän kohdallamme kasvunseurantaa tehdään pienikokoisuuden takia, mutta kasvua voidaan toki seurata myös siksi, jos vauva kasvaa vaikkapa yläkäyrällä. Aina poikkeavaa kasvua ei välttämättä edes havaita, mikäli ylimääräisiä ultrakäyntejä ei ole tulossa ennen mahdollista synnytystapa-arviota tai synnytystä. 


Kasvukontrollit tosiaan tehdään äitiyspolilla, jossa käymme seuraamassa kasvua n. 2-4 viikon välein. Lääkärit usein haluavat ottaa myös KTG-käyrät ennen ultraa, jolla siis seurataan sikiön sydänääniä. Täytyy myöntää, että aluksi ajattelin, että onpa "kiva", kun pääsee seuraamaan vauvan kasvua useammin, mutta todellisuudessa olisi kyllä kivempi olla raskausaika täysin ilman huolta kasvusta tai vauvan voinnista. Nämä ylimääräiset ultrakäynnit eivät nimittäin ole mitään hupikäyntejä. Kohdallamme vauvan kasvua onneksi seurataan ihan sinne syntymään asti, joten tilanteiden muutokset pitäisi kyllä jäädä kiinni ajoissa. Nauttikaahan siis huolettomasta (toki aina pieni huoli taitaa olla jokaisella päällä) raskausajasta, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus.





Selkäkipuja ja närästystä


Raskaus on sujunut tähän asti mielestäni tosi hyvin. Oikeastaan suurempia kremppailuja tai muita vaikeuksia ei ole ollut, joten olen yleisesti ottaen ollut ihan hyvinvoiva. Närästys on tosin yksi inhottava raskausvaiva, joka alkoi voimistua inhottavammaksi näiden viikkojen aikaan. Nukuin yöllä huonosti niin närästyksen kuin myös selkä- ja vatsakipujen takia. Toisinaan heräsin närästykseen ja siitä johtuvaan huonovointisuuteen, jolloin yöt alkoivat olemaan vähän katkonaisia. Vaikka myös liitoskipuja alkoi olla enemmän, koin niidenkin osalta olevani vielä onnekas, sillä liikkuminen onnistui edelleen ihan hyvin. Olin nimittäin lukenut juttuja, että jotkut eivät ole moneen viikkoon pystyneet liikkumaan lainkaan taikka tarvinneet avuksi keppejä. 


Raskausviikolla 29 ihon kutina myös kiusasi toisinaan edelleen. En kuitenkaan edelleenkään osannut huolestua asiasta, sillä kutina oli todella satunnaista. Ajattelin sen edelleen johtuvan ihon venymisestä, minkä kasvava vatsa aiheuttaa. Ja sitä se todennäköisesti olikin. Selkäkivut olivat toinen ikävä riesa näiden raskausviikkojen aikana. Istuminen oli tuskaisaa ja kipu tuntui säteilevän myös oikeaan reiteen. Raskausviikolla 30 olin itseasiassa sairauslomalla ja sain ajan myös fysioterapeutille. En oikein osaa sanoa, oliko fyssarikäynnistä hyötyä, sillä koin edelleen, että kivut johtuivat raskaudesta ja tulisivat poistumaan syntymään jälkeen. 


Raskausviikolla 30 otettiin myös tosiaan ne ensimmäiset ns. "viralliset" odotuskuvat. Teimme vauvanhuoneeseen kuvauspotin, jossa onnistuimme mielestäni napsimaan kivoja otoksia. Remonttiseinät toimivat muuten yllättävän hyvin kuvausseininä!


Synnytyssairaala vaihtoon


Raskausviikolla 31 meillä oli jälleen edessä kasvukontrolli. Vauva oli arviolta saanut painoa +200g/vko lisää, joka oli todella hyvä kiihdytys edelliseen käyntiin verrattuna. Painoarvion tekeminen osoittautui kuitenkin (jälleen) hieman vaikeaksi perätilan takia, sillä mittojen ottaminen oli vaikeaa. Painoarvioon ei siis ehkä kannata yksinomaan sokeasti luottaa, vaan vauva voi hyvinkin olla hieman suurempi tai päinvastoin pienempi kuin mitä arvio antaa ymmärtää. 


Sovimme seuraavan kasvukontrollin raskausviikolle 34, jolloin samalla tehtäisiin synnytystapa-arvio ja saisin tietää vauvan syntymäpäivän. Synnytystapa-arvion aika olisikin siis jo kolmen viikon päästä, joka tavallaan pysäytti minut. Olin pidempään miettinyt, haluanko todella kokea vauvan syntymän yksin. Tosiaan tällä hetkellä sen hetkisessä synnytysairalaassani suunniteltuunkaan sektioon ei pääsisi puoliso mukaan leikkaussaliin ja näin ollen hän ei kokisi oman esikoisensa syntymää. Ja koska vauvamme tulee syntymään sektiolla, joutuisin leikkaukseen ihan yksin.


Aloin pyöritellä mielessäni tosissani ajatusta synnärin vaihdoksesta. Olin miettinyt asiaa jo aikaisemmin, mutta kun synnytys ei vielä ollut tuntunut niin ajankohtaiselta, en oikeastaan osannut sanoa, haittaisiko minua tai haittaisiko puolisoani, että hän ei pääsisi jakamaan kanssani syntymähetkeä ja olisin tilanteessa aivan yksin. Nyt kuitenkin, kun synnytykseen olisi n. 9 viikkoa, alkoi asia ahdistaa enemmän. Olin kuullut, että Lahdessa tukihenkilö saisi edelleen osallistua suunniteltuun (ja kiireelliseen) sektioon, joka mahdollistaisi synnytyksen yhdessä puolison kanssa. Niinpä lähdin selvittämään, kuinka synnärin vaihtaminen onnistuisi toiseen. Tästä voisin avata ajatuksiani ja prosessia omassa postauksessaan. :-) Nyt nimittäin synnäri on vaihdettu!

Share your opinion:

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!