Lapselle säästäminen

*sisältää mainoksen

Lapselle säästäminen tuntuu jakavan ihmiset kahtia. Toiset pitävät sitä järkevänä rartkaisuna, kun taas toiset kokevat sen olevan turhaa tulevaisuuden bilerahapotin kerryttämistä. Lapselle säästämällä voi saada vuosien saatossa kokoon pienen tai suuremmankin pesämunan, jonka lapsi voi halutessaan käyttää esimerkiksi ensiasunnon ostamiseen käsirahana, opiskeluihin, omaan autoon tai pitää säästöt sellaisenaan. 

Lapselle säästämisen lähtökohtana on esin oman talouden ja rahankäytön tarkastelu. Säästänkö ja/tai sijoitanko itselleni? En nimittäin missään nimessä lähtisi säästämään lapselleni, jos ei ensin oma talous olisi rakennettu sellaiseen tilaan, jossa rahaa lähtee kuukausittain (tai muutoin säännöllisesti) ensin itselle säästöön ja/tai sijoituksiin. Ensin on säästettävä itselle, jotta on järkevää lähteä säästämään jollekin toiselle, vaikka kyseessä se oma rakas lapsi olisikin.  

Jo vauvamme raskausaikana olimme mieheni kanssa päättäneet, että haluamme laittaa tuloistamme pienen osuuden sivuun vauvallemme. Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen avasimme hänelle käyttötilin, jonne kuukausittain voimme siirtää sopimamme summan säästöön. Tilille siirrämme myös kastelahjaksi saadut rahat sekä tulevaisuudessa mahdolliset synttäri- tai joululahjoina saadut rahalahjat. Käyttötilin lisäksi olisi tarkoitus mitä pikimmiten aloittaa vauvalle rahastosäästäminen, kunhan saamme pankkimme kanssa sovittua asiasta. 

Meidän kuukausittaiset säästösummat vauvan tilille eivät ole mitenkään hulppean suuria, mutta pitkällä aikatähtäimellä vauva voi saada niistä kivan potin. Lapselle en lähtisikään säästämään ja sijoittamaan rahaa yhtään enempää, mitä vara olisi menettää. Pienillä säästösummillakin voi kuitenkin saada turvaa lapsen tulevaisuuteen. Halutessaan säästösummaakin voi myöhemmessä vaiheessa muuttaa suuremmaksi taloudellisen tilanteen sen salliessa. Nyrkkisääntönä pitäisin kuitenkin sen, että summa per lapsi olisi kuitenkin pienempi, mitä itselleen säästää.  

Jotkut mieltävät lapselle säästämisen turhaksi. Saatetaan kokea, että säästetyt tai sijoitetut rahat biletetään 18-vuotiaana kurkusta alas. On kuitenkin tärkeää muistaa, että säästäminen ei poissulje rahakasvatusta. Lapsen rahankäyttö voi olla pitkälti siitä kiinni, millainen suhtautuminen hänelle rahaa kohtaan opetetaan. Rahankäyttöä on hyvä opettaa pienestä pitäen, jolloin terve suhtautiminen rahaan kehittyy jo nuorena. 

Lempeä, mutta tukeva kasvatus ja sen pohjalta fiksu suhtautuminen rahaan ja sen käyttämiseen voivat mahdollistaa säästämisen jalon taidon oppimisen. Rahakasvatuksestahan minulla ei vielä kokemusta ole, joten mielellään siitä kuulisi näkökulmia suuntaan tai toiseen. Millaisia ajatuksia lapselle säästäminen sinussa herättää?