Suunnitellusta sektiosta tulikin kiireellinen

Lupailin pari kuukautta sitten kirjoittaa ajatuksiani suunnitellun sektion muuttumisesta kiireelliseksi sektioksi. Toiveissani oli synnyttää toukokuun alussa suunnitellulla eli elektiivisellä sektiolla, mutta koska synnytys käynnistyi spontaanisti ennen suunniteltua ajankohtaa, muuttui synnytystapa kiireelliseksi. 

Aikaisemmassa raskauden loppuaikaan liittyvässä postauksessa kirjoitin lyhyesti synnytyksen käynnistymisestä ja vauvan syntymästä. Synnytys tosiaan käynnistyi rv 37+3 spontaanisti lapsivesien menolla. Koska halusin synnyttää ehdottomasti sektiolla, lähdimme hyvin pian lapsivesien menon jälkeen synnärille. Lapsivedet menivät noin 22:30 illalla, joten synnärille perille päästessä kello oli noin 00:30. Tyttömme syntyikin pian noin tunnin sisällä saapumisesta synnärille rv 37+4. 

Lapsivedet menivät tavallaan aika yllättäen. Olin toki ihmetellyt muutamia oireitani edeltävinä päivinä, sillä mm. vatsani oli ollut melko sekaisin ja olin poikkeuksellisesti todella väsynyt. Liitoskivut tekivät myös kipeää. Synnytyksen käynnistymisen aamuna olin kärttyinen. Olo oli kuin rekan alle jääneellä, enkä edes lähtenyt yksin koiran kanssa ulkoilemaan, vaikka normaalisti kävin miehen työpäivien aikana pienen kävelyn tekemässä. Nyt sen sijaan makoilin koko päivän ja miehen tullessa töistä kotiin kävimme yhdessä lenkittämässä Unnan. 

Synnytystä edeltävään päivään ja iltaan sisältyi siis väsymystä, kärttyisyyttä, yksi lyhyt kävelylenkki, pikainen ostoskierros Clas Ohlsonilla, Hesburgerin noutoruoat kotona sekä sauna. Päivän viimeisteli vielä rintamaidon pumppausyritys (ja nimenomaan yritys, sillä en tällöin vielä saanut kuin pikkupisaroita irti). 

Kirjoitinkin aikaisemmin, että pumppauksen yhteydessä minulle tuli kaksi supistusta. Lopetin niiden jälkeen välittömästi pumppaamisen, sillä en halunnut provosoida supistuksia. Hain normaalisti keittiöstä iltapalaa ja istahdin sohvalle. Maistelin pari pensasmustikkaa ja otin kaksi pikkuista teelusikallista rahkaa. Kunnes tunsin, että lapsivettä holahti housuun. Ja sohvalta noustessa holahti vettä lisää lattialle ja sitä todellakin tuli paljon. Vettä tuli oikeasti yllättävän paljon, enkä osannut odottaa, että sitä todella tulee niin, että housut kastuvat useaan kertaan. 

Synnäriltä sain ohjeeksi siirtyä rauhassa kohti synnäriä, mikäli supistuksia ei vielä tulisi. No eihän niitä tullut vielä, joten pakkasimme rauhassa tavaroita sekä veimme koiran miehen vanhemmille yökylään. Matkalla Lahteen synnärille lyhyitä supistuksia alkoi kuitenkin tulla melko säännöllisesti noin 3-5 minuutin välein. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta epämiellyttävän tuntuisia. Pelkäsin, että supistukset voimistuisivat ennen kuin ehtisimme Lahteen asti, enkä tämän takia ehtisi enää leikkauspöydälle. En halunnut synnyttää alateitse, ja vauvan perätila vahvisti päätöstäni sektiosta entisestään. 

Onneksi ehdimme Lahteen ja sisätutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että menemme leikkaussaliin mitä pikimmiten. Hän arvioi, että synnytys olisi edennyt jo liian pitkälle tai lapsi syntyisi, mikäli odottaisimme aamuun. Niinpä minut valmisteltiin nopeasti leikkaussalia varten valmiiksi. Lääkärin mukaan synnytys eteni ensisynnyttäjäksi hyvin ripeästi, joten turha odottelu ei nyt kannattaisi. Perätilavauvat ilmeisesti tykkäävät tulla vähän etukäteen ja synnytykset voivat keskimäärin olla nopeampia. Supistukset jatkuivat yhä myös synnärillä suht tiheään.

 

Koska kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja olin valmistautunut, että vauvamme syntyisi vasta 1,5 viikon päästä, olin todella jännittynyt ja peloissani. Koko kroppa tärisi, kun kanyyliä, katetria ja spinaalia laitettiin. Spinaalin ja kanyylin laittaminen ei sattunut lainkaan, mutta jännitykseni takia katetri teki kipeää. 

Leikkaussalissa oli ihana henkilökunta, jotka parhaansa mukaan rauhoittelivat. Oli myös ihanaa, kun mieheni saapui pian luokseni saliin. Tämä saa edelleenkin minulle kyyneleet silmiin ja tunteet pintaan. Ja tästä ei mennyt kauaakaan, kun pieni tyttömme syntyi ja sain hänet pian rinnalleni. Täydellinen oma pieni lapsemme. 

Suunniteltu sektio olisi varmasti ollut stressittömämpi kokemus kuin tämä pikakelauksella suoritettu versio. Pelkäsin niin kovin, että vauva ehtisi syntyä alakautta, joka toi tietysti pienen miinuksen synnytyskokemukseeni. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pelkoni oli onneksi turha (mutta tietysti aivan oikeutettu), joten synnytyskokemus jäi hyvin positiivisena mieleeni. Heräämöön mies ja vauva eivät saaneet jäädä, mutta he tulivat minua pikaisesti sinne tervehtimään. Pikainenkin visiitti oli ihana ja oli helpottavaa nähdä vauva hyvinvointisena. Mies ja vauva jatkoivat  yhdessä osastolle, jonne itsekin pääsin muutaman tunnin kuluttua. Siitä sitten toipuminen sai alkaa.