Vaunulenkkeilyä

Vaunulenkkeilyä



Olin kirjoittanut tämän postauksen luonnokseksi kaksi kuukautta sitten. Tällöin olin kirjoittanut, kuinka vaunulenkkien tekeminen olisi niin ihanaa. Reilu tunti raikkaassa ulkoilmassa vauvan kanssa vaunutellessa kuulosti niin täydelliseltä. Totuus oli kuitenkin ollut meidän kohdallamme jotain aivan muuta, sillä vaunuttelu ei olekaan ollut ihan niin yksinkertaista. 

Vaunuttelun sujumattomuus on yksi asia, mikä vauva-arjessa minut on yllättänyt. Vaikka olin varautunut, että kaikki vauvat eivät välttämättä niin hyvin viihdy vaunuissa, en osannut odottaa, ettäkö vaunukopan kanssa tehdyt vaunulenkit olisivat oikeasti todella harvassa. Olin tähän luonnokseen kirjoittanut, että olen ollut nyt vauvan kanssa kotona yksin noin kolme kuukautta (mies oli kanssani ekat 6 viikkoa) ja sinä aikana tein yksin kaksi todella lyhyttä vaunulenkkiä (max. 15 min). Nyt kuitenkin tilanne on hieman elänyt, ja uskokaa tai älkää, ja olen päässyt nauttimaan noin 2kk jo vaunulenkeistä! <3




Vauva syliin ja suorinta tietä kotiin

Meidän alku ei todellakaan tämän vaunuttelun suhteen ollut mikään helpoin. Vielä mieheni ollessa kotona kanssani pyrimme tekemään aika sinnikkäästikin yhdessä vaunulenkkejä. Usein nämä lenkit päättyivät itkuun tai itku saattoi alkaa jo ulko-ovelta lähtiessä. Tällöin meidän vauvamme ei rauhoittunut vaunuun lenkin aikana, vaan syli oli ainut paikka, mikä oli helpotus itkuun. Tutti ei maistunut ja vaunujen liike ei todellakaan auttanut rauhoittumaan. Usein vaunulenkki päättyi kamalaan itkukohtaukseen, äkkiä vauva syliin ja suorinta tietä kotiin. 

Vaunulenkit alkoivat ahdistaa. Oli turhauttavaa huomata, että vaunulenkit eivät vain sujuneet. Välillä mietin teemmekö itse jotain väärin tai onko vauvalla kipuja? Meidän kohdallamme vaunuttelun syvin ongelma taisi todella olla vauvan vatsavaivoissa ja refluksissa, sillä pitkään makuuasento ei toiminut vauvalla oikein missään muodossa. Tuntui kuitenkin, että kaikilla muilla vaunuttelut sujuivat täydellisesti ja vauvat eivät olleet itkuisia. Oli tavallaan jopa helpottavaa lukea, jos joku koki samoja vaiheita kuin me itse. Nämä ovat kuitenkin todella yleisiä asioita vauvojen ensimmäisten kuukausien aikana, mutta silti tuntui, että muilla sujuu kaikki niin vaivattomasti.

Näinä aikoina harmitti ajatus siitä, että halusimme panostaa vaunuihimme ja maksoimme vaunukopastakin reilut 300 euroa. Koppa ei nimittäin ollut ensimmäisinä kuukausina mitenkään älyttömän menestyksekkäässä käytössä. Vauva viihtyi silloin paljon paremmin turvakaukalossa, jossa itkun tullen oli helppo heiluttamalla rauhoittaa vauva takaisin uneen. Välillä mietin, että olisimme hyvin pärjänneet pelkällä turvakaukalollakin sen makuuominaisuuden takia. Toki vaunukoppa suojaa paremmin ulkoilmalta, joten onhan siinäkin puolensa. Mutta onneksi kopan kuitenkin hankimme, sillä kuin salama tyhjältä taivaalta, yhtä äkkiä vaunuttelu lähtikin sujumaan. Siitä vähän alempana lisää...





Kantoreppu mahdollisti ulkoilut


Kun vauva oli noin viiden viikon ikäinen, hankimme kantorepun. Kantoreppu on ollut meidän lenkkiemme pelastus ja mahdollistanut päivittäisen ulkoilun vauvan kanssa. Aikaisemmin aina, kun lähdimme lenkille vaunujen kanssa, kantoreppu oli mukana turvaamassa menoa. Sinne vauva rauhoittui (ja rauhoittuu myös edelleen) muutamassa minuutissa ja uni on taattu. 

Se, että lähes päivittäin käytössä on ollut kantoreppu, ei se sulje pois sitä faktaa, että halusin tehdä lenkkejä myös juuri vaunujen kanssa. Niinä kuukausina, kun vaunuttelu ei vain onnistunut, koin erittäin ärsyttäväksi ne ainaiset neuvot siitä, kuinka "kun vaunut liikkuu, vauva nukkuu". Aina asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Kun on yrittänyt kaikkensa ja silti ulkopuoliset kommentoivat omia viisauksiaan, alkaa toden totta oikeasti ärsyttää.  





Täyskäännös vaunutteluun



Olin luonnostekstiin kirjoittanut, kuinka kuitenkin halusin uskoa, että kun vauva kasvaa, alkavat vaunulenkit onnistua myös yksin. Olin myös maininnut, kuinka muutamat viikonloppuisin tehdyt vaunulenkit yhdessä miehen kanssa olivat jo alkaneet näyttää vihreää valoa. Ja niin siinä sitten kävi, että vaunulenkit alkoivatkin sujua. Niin huippu juttu!

Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, olen 1) tehnyt aamulla 1h vaunulenkin ennen muskaria 2) muskarin jälkeen vauva nukkui 2h vaunuissa ensin koiralenkkiä tehden ja loppuajan ulkona itsekseen ja 3) vauva nukkuu parhaillaan iltapäiväunia vaunuissa. Ette uskokaan, kuinka onnellinen olen siitä, että vaunuttelu lähti sujumaan meilläkin. Neljän kuukauden rajapyykin jälkeen jotain muuttui, sillä vaunuihin rauhoittuminen ja nukahtimen alkoi kuin itsestään. Nyt olemmekin tehneet muutaman kuukauden vaunulenkkejä vauvan ja koiran kanssa päivittäin ja siitä on tullut meidän päiviin tärkeä rutiini. 




Niin kiva, että vaunuttelu lähti sujumaan. Toivottavasti tämä voisi toimia jollekin samojen asioiden kanssa painivalle helpotukseksi siitä, että toivoa vielä on. Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on jatkuvaa kehittymistä ja uusia vaiheita. Onneksi kuitenkin vaunutteluunkin löytyy erilaisia vaihtoehtoja, eikä ulkoilua tarvitse kokonaan unohtaa, jos vaunuissa ei jostain syystä viihdytäkään. 


FACEBOOK TWITTER TUMBLR PINTEREST

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta. Meillä vauva kohta 2kk ja samojen asioiden kanssa painitaan.. Vieläpä koliikki vauveli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren suuresti jaksamista sinne 🤍 Toivon et pian pääsette tekin vaunulenkeille ja ylipäänsä saisitte arkeen helpotusta. 🤍 Meillä ei koliikin kanssa painittu,joten siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Läheisten avusta voisi ehkä olla hyötyä, jotta itse saisi välillä levätä.

      Poista

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!