Ajattelu sallittu

Viime päivät ovat olleet erikoisia. Olen aktivoitunut kuuden vuoden jälkeen käyttämään Twitteriä. Se ei toki ole se suurin uutinen viime päiviltä, vaan yleisesti ottaen nopeasti kehittinyt koronavirustilanne Pohjoismaissa ja Suomessa. Tilanne on muuttunut vauhdilla, jonka toisaalta ei olisi pitänyt olla lainkaan yllätys. 

Suomi tuntuu seuraavan todettujen tartuntojen määrissä muita Pohjoismaita. Tänään hallitus kokoontuu pohtimaan toimenpiteitä koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Päätöksiä tosin tuskin tänään vielä tehdään. 

Monet ammattikorkeakoulut ja yliopistot siirtyvät etäopiskeluun maanantaista alkaen ja palaverit pidetään verkossa. Myös muutamat yläkoulut ovat päättäneet siirtyä etäopetukseen. Monissa työpaikoissa tehdään etätöitä, mikäli siihen on mahdollisuus. Se mikä nyt ihmetyttää, on HUS:in linjaus työntekijöidensä ulkomaan lomamatkoilta palaamisesta. HUS on tiedottanut, että lomalta palaajat voivat tulla suoraan matkalta töihin, jos ovat oireettomia. Ymmärrän tottakai, että tietyt toiminnot vaativat osaajansa töihin, mutta kyllähän tässä otetaan suuri tietoinen riski.

Se miksi mainitsin heti alussa Twitterin, johtuu puhtaasti siitä, että twitterissä tiedotus on todella reaaliaikaista. Poliitikot, asiantuntijat, uutiskanavat ja tavalliset kansalaiset twiittailevat, jakavat tietoa ja kommentoivat asioita aktiivisesti. Näin ollen myös koronaviruksesta saa nopeasti ajankohtaista tietoa, jota pääsee lähestymään myös keveämmän huumorin kautta. Aikaisemmin en ehkä ole ymmärtänyt Twitterin syvintä ideaa, mutta nyt tuntuu, että pääsen siihen hommaan hiljalleen sisälle.

Aina ei ole kyse vain omista tarpeista

Eniten huolta itsessäni on aiheuttanut ihmisten välinpitämättömyys. Keskustelupalstoilta on käynyt ilmi ihmisten itsekeskeiset ajatukset ja välinpitämätön suhtautuminen ohjeiden noudattamisesta. 

"Minä ainakin matkustan niin kauan, kun minulla itselläni ei oireita ole." 

"Minua ei kyllä muiden terveys ja muut ihmiset kiinnosta. Sori". 

"Mitä sitten jos lähtee matkalle? Voi sen viruksen saada Suomestakin."

"Mä kyllä ajattelen vain itseäni." 

"En kuulu riskiryhmään, miksi mun pitäisi jäädä kotiin tai välttää baareissa käymistä?" 

"Ei mua kiinnosta". 

Olen oikeasti hieman järkyttynyt. Tottakai meihin kansalaisiin mahtuu monta tallaajaa, mutta voiko joku oikeasti olla niin sydämetön, että riskeeraisi esimerkiksi oman isovanhempansa terveyden itsekkäällä toiminnallaan? En vain henkilökohtaisesti voi käsittää. Oma terveys on tottakai tärkeä, mutta toisinaan on hyvä ajatella omia tarpeita pidemmälle.

Koronavirus ei ole tavallinen kausi-influenssa. Se on todettu tutkijoiden ja asiantuntijoiden lähteistä jo kertaalleen. Silti tuntuu, että sen riskejä aliarvioidaan. On tottakai ihan hyvä suhtautua asiaan maltillisella huumorilla ja siihen olen myös itse turvautunut. Sen sijaan vaarojen aliarviointi ja vähättely ei ole missään määrin hyvä asia. Vitsailla saa, mutta on tiedostettava viruksen todelliset riskit ja vaikutukset.