Ostanko siksi, että aidosti tarvitsen vai siksi, että vain haluan?

Olen haaveillut lankkupöydän hankkimisesta nykyisen ruokapöydän tilalle. Havahdunkin toisinaan siihen, että selailen erilaisia lankkupöytävaihtoehtoja netin syövereistä kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että ihania lankkupöytiä on netti tulvillaan ja parasta vaihtoehtoa on vaikea löytää. Kerran itseasiassa yksi lankkupöytä jopa päätyi ostoskoriin asti, mutta jätin kuitenkin tilauksen sikseen. Miksi ihmeessä?

Olen miettinyt paljon, haluanko lankkupöydän siksi, että todella tarvitsen sellaisen vai siksi, että haluan sen vain ulkonäkösyistä? Nykyinen ruokapöytähän on varsin toimiva ja ajaa asiansa todella hyvin. Olisihan lankkupöytä näyttävämpi ja tällä hetkellä muutenkin todella trendikäs verrattaessa nykyiseen hyvin yksinkertaiseen kokovalkoiseen puupöytämme. Mutta kun asiaa järjellä mietin, taitaa todella lankkupöytä pöyriä mielessä ihan vaan pinnallisista syistä. Haluaisin sen, koska se näyttää kivalta. Mutta todellisuudessa en sitä todellakaan tarvitse. 

Vanhat kulutetaan loppuun ennen uusien hankkimista

Kuluttajana olen halunnut ohjata toimintaani viime vuosien saatossa enemmän harkitsevaan suuntaan. Olen tässä tavoitteessani onnistunut melko hyvin, sillä usein hankinnat - olivat ne sitten pieniä tai suurempia - tehdään pitkän jahkailun ja pohdinnan kautta. 

Tämä piirre korostuu kohdallani eritoten vaatteiden hankinnan osalta. Nuorempana menin pitkälti tunnepohjalla ja vaatteita oli kiva shoppailla. Shoppailu on terminä ehkä muutenkin hieman puistattava, sillä kuulostaa juuri siltä, että päättömästi ostelee mitä vastaan tulee. Ja sitähän se varmaan on ollutkin. Nykyisin hankin todella vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja kulutan "vanhat" käytössä olevat mahdollisimman loppuun asti. Parsin mielelläni lahkeesta useamman kerran revenneet toppahousut tai yritän keksiä vanhoille vaatteille uusia käyttötarkoituksia. 

On ollut kiva huomata, että esimerkiksi raskauden takia en ole joutunut hankkimaan vielä kuin muutamia uusia alaosia. Uudet alusvaatteet, legginsit ja yhdet kolitsihousut ovat tulleet tarpeeseen, mutta muutoin ei ole tarvinnut tehdä nimenomaan raskauden "pakottamana" vaatehankintoja. Enkä todellakaan tarkoita, ettäkö pitäisi kärvistellä kireissä ja pienissä vaatteissa, ja että olisi jotenkin parempi ihminen, jos selviää ilman mammavaatteiden hankkimista, mutta siis lähtökohtaisesti itselleni tulee ostamattomuudesta hyvä mieli. Tietysti raskautta on vielä laskennallisesti pari kuukautta jäljellä, joten voi olla, että ajatukseni muuttuvat.  

Toinen päätös, minkä tämän kuukauden aikana tein uudelleen liittyi meikkeihin ja kosmetiikkaan. En ole joutunut ostamaan useiden kuukausien aikana lähes mitään uuttaa kosmetiikkaa, sillä kaapit tuntuvat pursuavan jo ennestään vanhaa tavaraa. Aikaisemmin ole ostanut meikkejä kerralla useamman kappaleen mm. tarjouksista, jolloin niitä on luonnollisesti kerääntynyt varastoon. Nyt kun esimerkiksi kulmakynäni loppui, päätin olla ostamatta uutta samanlaista tilalle, vaan käytän toisen vanhemman kulmatuotteeni loppuun. Vaikka tämän kulmakynän osalta kyse on ihan muutamasta eurosta, tuntuu tyhmältä ostaa uusi, jos kerta kaapissa odottaa toinen käyttökelpoinen (vaikkakin hieman koostumukseltaan erilainen) kulmatuote.

Omien kulutustottumusten tarkatselu tekee hyvää. Vaikka olen kiinnostunut siitä, mihin rahani laitan, en kuitenkaan lukisi itseäni pihiksi missään määrin. Tämä tietysti on korotustunut mm. vauvatavarahankinnoissa, sillä jos olen jonkun kalliimman tuotteen vauvalle, halunnut olen sen hankkinut. Tietysti vastapainoksi olemme hankkineet osan käytettynä ja varsin edullisena. 

Siitä huolimatta kuitenkin tervettä käydä keskustelua itsensä kanssa:

1. miksi kuluttaa

2. mihin kuluttaa

3. miten kuluttaa. 

Pieni tutkiskelu voi saada aikaan suuremmankin ahaa-elämyksen. 

Löytyykö teiltä jotain periaatteita kuluttamisen suhteen, joista pidätte kiinni?