Raskausviikot 37 ja 38: Vauva syntyi

Vaikka täällä ollaan kotona jo reilun kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kurkistetaan vielä viikkoihin 37-38 raskauskuulumisien merkeissä. Onneksi olen kirjoittanut näitä ajatuksia ja kuulumisia jo aikaisemmin ylös, sillä muuten en kyllä muistaisi enää mitään! Jostain syystä nämä tuntuvat jo niin kaukaisilta asioilta, kun arki pyörii tiukasti vain vauvan ympärillä.

Raskausviikolla 37 ja 38 saatiin meidän vauvanhuonetta yhä valmiimmaksi. Löydettiin mm. aivan ihana vanhanroosan sävyinen pyöreä matto vauvanhuoneeseen sekä mies tilasi huoneeseen pari sisustustaulua ja seinähyllyn. Vauvanhuone alkoi siis hiljalleen olemaan valmiimpi ja toivoin, että saataisiin se kokonaisuudessaan pakettiin ennen vauvan syntymää. Vaikka huoneen valmistumisella ei olisikaan ollut suuri kiire, tuntui ihanalta saada projektia viimeisteltyä.

Näiden viikkojen aikana mielitekoina olivat oikeastaan edelleen taas - yllätys yllätys - omenamehu. Myös jäätelöä teki mieli syödä enemmän kuin aikaisemmin, joten ehkä sekin oli jonkinlainen loppuraskauden mieliteko. Raskausvaivojen osalta jouduin seurata jälleen jonkin verran verenpaineitani, jotka olivat taas toistamiseen hieman koholla lääkityksestä huolimatta. En kuitenkaan vielä ollut yhteydessä synnärille asiasta, sillä kävimme Lahdessa kontrollikäynnillä rv37, jonka mukaan vauva oli kasvanut todella hyvin verrattuna aikaiseen. Sain myös loput ohjeet suunniteltua sektiota varten sekä minulle sovittiin soittoaika kätilön kanssa sektioinfoon liittyen. Sektioinfoaika sovittiin seuraavalle viikolle (rv 38, 37+6) arkiviikon loppupuolelle. Niin se vauvan syntymä alkoi vaan todella lähestyä!

Rv 37 minulla oli myös neuvolakäynti, jossa tehtiin tavalliset seurantamittaukset sekä keskusteltiin tulevasta synnytyksestä. Vahvistimme samalla kotikäynnin toukokuulle, jossa olisi tarkoitus poistaa sektiohaavan ompeleet sekä ”tarkastaa” vauvaa (punnitus, navan putsaus ym.). Keskustelimme käynnillä myös imetyksestä, ja sain ohjeeksi lypsää tai pumpata maitoa kotona 37+0 alkaen mikäli näin itse haluaisin. Rv 37 lopulla vatsani myös tuntui välillä vähän kuin se olisi sekaisin. En kuitenkaan ajatellut, että se olisi mitenkään normaalista poikkeavaa, vaikka olinkin lukenut kokemuksia, että monilla ennen synnytystä vatsa tyhjenee ja toimii vähän liiankin hyvin.

Rv 38 yllättävä käänne 

Raskausviikko 38 (37+0) aloitin kokeilemaan maidon pumppausta. Olin hankkinut Beemoon sähköisen rintapumpun, jonka avulla ajattelin vähintään totuttaa rintoja ja valmistella niitä tulevaan imetykseen. Pari kertaa pumppasin ilman pisaran pisaraa, mutta kolmannella ja neljännellä kerralla sainkin jo muutaman tipan irti! Pumppausta en kuitenkaan ottanut kovinkaan tosissaan, sillä maidonnouseminen tapahtuisi kuitenkin usein vasta synnytyksen jälkeen noin 3-4 päivän kuluessa. Pumppausta ei käsitykseni mukaan yleisesti kuitenkaan suositella, vaan käsinlypsy olisi se sopivin tapa. En tiedä, miksi minua oli näin ohjeistettu, että myös pumpun kokeilu olisi ok.

Tällä viikolla minulla oli myös kurkku kipeän oloinen ja nieleminen sattui. Kävinkin lääkärillä 37+3, joka ei kuitenkaan nähnyt viitteitä bakteeritulehdukseen. Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut todella voimakasta närästystä, joka voisi aiheuttaa tällaista nielemiskipua, joten sain närästyslääkkeen kuurina. Pelkäsin kovasti, että en ehtisi hoitaa kurkkua kuntoon ennen tulevaa sektiota, joka olisi jo seuraavalla viikolla noin 1,5 viikon päästä. Joinkin paljon vihreää teetä sekä viikonlopun että alkuviikon aikana ja toivoin, että kurkkukipu hellittäisi.

Rv 37+3 pumppailin illalla rintapumpulla saunomisen jälkeen kymmenen maissa illalla. Olin puhunut miehelleni, että vatsani on ollut oudon sekaisin jo useamman päivän, mutta emme kuitenkaan ajatelleet, että se todella voisi olla pieni merkki tulevasta synnytyksestä. Vaikka sanoinkin ääneen miehelleni, että mitä jos tämä sekainen vatsa viittaakin synnytyksen käynnistymiseen, en tosissani uskonut sitä, sillä supistuksen supistusta en ollut näiden viikkojen aikana tuntenut. Kuitenkin noin 10 minuuttia  pumppailun jälkeen minulle tuli lyhyt supistus; ei kovin kipeä, mutta sellainen, jonka osasin supistukseksi tunnistaa. Heti perään tuli vielä lyhyt ja nopea toinen, joten päätin lopettaa pumppaamisen siihen, kun ajattelin, että se provosoi turhaan supistelemaan. Puhdistinkin rintapumpun ja jätin sen kuivumaan, sekä nappasin pensasmustikoita ja rahkan iltapalaksi sohvalle mukaani. Mustikat ehdin popsia ja maistaa muutaman pienen lusikallisen rahkaa kunnes housuihin lorahti jotain. Mietin "en kai nyt pissannut housuihin", nousin vauihdilla ylös ja vettä vaan holahteli hurjia määriä lisää niin, että koko housut olivat aivan märät. Lapsivedet menivät! Soitin synnärille ja he pyysivät pakkailemaan ja lähtemään kohti Lahtea. Sain ohjeeksi, että mikäli ei supistele niin kiirettä ei vielä olisi. Tästä se sitten alkaisi…ja vauva syntyisi! Ja vauvamme syntyikin 37+4 vain muutamia tunteja myöhemmin lapsivesien menon jälkeen.

Koska tahtonani oli synnyttää suunnitellulla sektiolla, jännitti tottakai, ehditäänkö ajoissa synnärille. Ajattelin kirjoittaa pian omassa postauksessaan ajatuksia suunnitellun sektion muuttumisesta kiireelliseen sektioon, joka sujui oman kokemukseni mukaan varsin hyvin.