Vauvan kuolema synnytyksessä

17 syyskuuta 2021



Tänään on Maailman potilasturvallisuuspäivä. Potilasturvallisuuspäivään liittyen haluan jakaa täällä kanssanne asian, josta en ikimaailmassa uskonut kirjoittavani. Tämä on pohjattoman surullinen tarina pienestä Olavista, rakkaasta siskonpojastani. Kirjoitan tämän ennen kaikkea siskoni ja hänen miehensä - lapsensa menettäneiden vanhempien takia, jotka joutuvat kärsimään alatiesynnytyksessä tapahtuneen potilasvahingon seurauksista. 

Onko Suomessa turvallista synnyttää? Toteutuuko äidin ja vauvan potilasturvallisuus?  Voiko hoitohenkilökunnan arviointikykyyn luottaa? Näistä asioista haluan kirjoittaa tänään 17.9.2021 Maailman potilasturvallisuuspäivänä, jonka teemana on äidin ja vastasyntyneen turvallisuus. En halua tällä kirjoituksella demonisoida kumpaakaan synnytystapaa. Haluan vain tuoda julki, että Suomessakin tapahtuu vuosittain potilasvahinkoja, joiden seurauksista maksetaan jopa ihmishengillä. Todellisista synnytyksen riskeistä tulisi puhua rehellisesti odottaville äideille, liittyivät ne sitten alatie- tai sektiosynnytykseen. 

Vauvan kuolema alatiesynnytyksessä


Nuori ensisynnyttäjä, terve vauva ja hyvin sujunut raskaus. Matalanriskin synnytys raskausviikolla 40+1. Huolellinen valmistautuminen esikoisvauvan synnytykseen. Synnytyssairaalan hoitohenkilökunta. Lääkärit. Mitä muuta turvalliseen synnytykseen voisi enää tarvita? 

Kaiken piti olla hyvin. Hyvissä käsissä. Hetkessä kuitenkin kaikki mureni ja terve poikavauva kuoli alatiesynnytyksessä hoitovirheen ( = tässä tapauksessa korvattava potilasvahinko) takia. Liian pitkään kestänyt kaoottinen imekuppiavusteinen synnytys päättyi järkyttävin seurauksin, kun siskoni pieni poikavauva syntyi elottomana menehtyessään hapenpuutteeseen. Vauva hätäkastettiin ja hän sai nimekseen Olavi, joka oli jo raskausaikana pikkuiselle päätetty. Olavia yritettiin elvyttää, mutta hänet todettiin pian kuolleeksi tuloksettoman elvytyksen päätteeksi. Olavin kuoleman syyksi todettiin ruuminavauspöytäkirjan mukaan vaikea syntymäasfyksia eli hapenpuute. Huolellisemmalla synnytyksen hoidolla Olavi olisi nyt täällä. Päivän piti olla mitä onnellisin, mutta kaikki vaihtui suunnattomaan suruun ja järkytykseen. 

Olavin kuoleman syyksi todettiin ruuminavauspöytäkirjan mukaan vaikea syntymäasfyksia eli hapenpuute. Huolellisemmalla synnytyksen hoidolla hän olisi nyt täällä. Pian kaksivuotias. 


Vaikka kyse ei ole omasta lapsestani, on tapahtumat vaikuttaneet myös minuun ja muuhun lähipiiriin voimakkaasti. En voi kuvailla, mitä raivoa, surua ja loputtomia epätoivoisia kysymyksiä myös minä vauvansa menettäneen vanhemman läheisenä kannan sisälläni. Niin rakkaalta kuin tuo pieni ihminen sylissä tuntuikaan, ei siihen tilanteeseen haluaisi enää koskaan uudelleen. Hän oli jo poissa. Pidin Olavia sylissä hänen ensimmäisenä ja viimeisenä päivänään. Mutta hän oli jo mennyt. Terveisiä taivaaseen, rakas. Tädillä on ikävä.  




Kunnes se osuu omalle kohdalle


Suomessa on yleisesti ottaen turvallista synnyttää. Todellisuus on kuitenkin se, että vuosittain Suomessakin synnytyksissä vammautuu tai kuolee vauvoja. Tuntuu, että näistä asioista ei saa puhua, vaan se koetaan pelotteluna. "Se, että vauva kuolee synnytyksessä, on niin harvinaista" pelkopolilla sanotaan. Mutta entä, kun se pieni todennäköisyys osuukin omalle kohdalle? Ei asian harvinaisuudella ole enää mitään painoarvoa, kun pahin on jo tapahtunut. Oma vauva on menehtynyt.


Välillä tuntuu, että moni ajattelee, että vauvan kuoleminen synnytyksessä on mahdotonta. Niin kauan kuin vauvan kuolema ei kosketa omaa lähipiiriä tai sinua itseäsi, se tuntuukin kaukaiselta. Utopiselta ja epätodelliselta. Ei sellaista tapahdu. Ei Suomessa, luulet. Eihän? Niin minäkin luulin. Joskus synnyttäminen on kuulostanut jopa hauskalta vitsin aiheelta, mutta perheessämme se ei sellainen ole, eikä ikinä tule olemaan. Synnytykseen liittyy todellisia kauhukuvia, joita ei olisi uskonut ikinä todeksi. Kun äitiyspoliklinikat  kertovat sinulle synnyttäjänä synnytykseen liittyviä riskejä ja todennäköisyyksiä, eivät ne ole vain lukuja. Jonkun kohdalle se 0,5 prosentin todennäköisyys on osunut. Se ei ole suuri todennäköisyys, mutta ei myöskään yhtä suuri kuin "ei yhtään". Jollekin se on todellisuus, jollekin se on tapahtunut.

Kaikkein surullisinta tässä on, että pieni ihminen menehtyi lääkärien pettäneeseen arviointikykyyn. Reagointiin olisi ollut aikaa, mutta sitä ei tehty. Potilasvirhe alatiesynnytyksessä aiheutti kalliit seuraukset - vauvan kuoleman. Olavin kuoleman. Sektio olisi PVK:n ja Valviran päätöksienkin perusteella voinut pelastaa vauvan, mutta sitä lääkärit eivät tehneet. Miksi hoitotoimenpidettä pitkitetään viimeiseen asti, kunnes se on jo liian myöhäistä? Siskoni synnytyksessä lääkäreillä olisi ollut useita tunteja aikaa reagoida vauvan KTG-käyrän muutoksiin, mutta sitä ei tehty. Ja nyt Olavi on poissa. Ikuisesti.

Tällainen tapaus horjuttaa uskoa synnyttäjän ja vauvan turvallisuudesta. Ennen kaikkea se horjuttaa luottoa julkiseen sairaanhoitoon. Miten työssä voi olla ihmisiä, jotka eivät kykene riittävään riskinarviointiin tai jotka välttävät jotain toimenpidettä viimeiseen asti? Mielestäni vauvan kuolemaan johtavien synnytyksen aikaisten päätöksien tekeminen viestii vuorossa olleiden lääkäreiden ammattikyvyttömyydestä. Kyseinen synnytyssairaala oli todennut Olavin kuoleman jälkeen, että he tekisivät kaiken samalla tavalla uudelleen. Tapahtunutta potilasvahinkoa ei haluttu myöntää tapahtuneeksi, mikä on hyvin pelottavaa. Näiden ihmisten käsissä vauvat syntyvät - ja tässä tapauksessa myös kuolevat. Liian kauan pitkitetty päätös toimenpiteestä voi maksaa ihmishengen. Pienen viattoman lapsen elämän. 

Siskoni synnytyksestä ja sen kulusta Olavin kuolemaan on sekä PVK:n että Valviran päätökset. Päätöksissä todetaan, että sektio olisi voinut, ja mitä todennäköisimmin olisikin, pelastanut Olavin hengen.

Potilasturvallisuudessa tulisi huomioida myös asiakkaan henkinen puoli. Jos tavoitteena on vain äidin fyysisten vahinkojen välttäminen, voi synnytys aiheuttaa joka tapauksessa merkittäviäkin henkisiä vaurioita. Kaoottinen synnytys, jossa pelätään vauvan hengen puolesta tai jossa vauva kuolee, voi aiheuttaa vakavia traumaperäisiä oireiluja lapsen äidille ja isälle. Vauvan kuolemalla on laajat vaikutukset. Se vaikuttaa ensisijaisesti lapsen äidin ja isän elämään, mutta myös heidän lähipiiriinsä. Henkiset kärsimykset ja niiden vaikutukset voivat olla hyvinkin mittavat, mutta vaikeasti tilastoitavissa. Vauvan kuolema jättää ikuisen jäljen vanhempien ja heidän läheisiensä elämään. 

Jos vielä ihmettelet, miksi halusin suunnitellun sektion, voi tämä kirjoitus lisätä ymmärrystäsi asiasta. Siskoni poikavauvan kohtalo on järkyttänyt koko lähipiiriämme, enkä pystyisi ajatella synnyttämistä alateitse itselleni vaihtoehtonakaan. Vaikka olen synnytykseen liittyvissä asioissa nykyisin tämän takia hyvin alatiekriittinen, en arvostele tai tuomitse alatiesynnyttäjiä. Sektiosynnytys on tapa, jolla haluan itse lapseni saattaa tähän maailmaan. Se on oma valintani lapseni turvallisuuden ja oman henkisen hyvinvointini taustalla. 


Vauvan kuolema ei poistu vauvan äidin ja isän, eikä heidän lähipiirinsä elämästä koskaan, vaikka se ulkopuolisten elämässä unohtuisi. Sitä kantaa aina mukanaan. Onhan se meidän pieni Olavi.


Rakkaan Olavin muistoa kunnioittaen


Share your opinion:

  1. Poikamme menehtyi helmikuussa tänä vuonna juurikin samasta syystä. Sairaala myöntänyt virheensä. Odotamme päätöstä Potilasvahinkokeskuksesta. Mikään ei silti tuo lastamme takaisin. Tuon päivän aikana oli kolmeen eri otteeseen voitu tehdä sektio mutta sitä pitkitettiin iltaan asti. Tiedossa oli sykekäyrän perusteella se että pojalla oli napanuora kaulan ympärillä. Silti ei tehty mitään. Lapsemme siis tukehtui,kuristui napanuoraan hitaasti. Jo aamulla sykekäyrä epänormaali.
    Poikamme syntyi illalla. Elvytystä yli 20 minuuttia. Kovasti taisteli 2 päivää mutta sydän ja keuhkot vakavasti vaurioituneet,eikä pienokainen enää jaksanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiksikin syvimmät osanottoni poikanne menetyksestä. Olen todella pahoillani siitä, mitä pojallenne ja teille tapahtui. Järkyttävää kuulla näistä tapahtumista.

      Olette vahvoja, kun olette jaksaneet taistella teidän ja poikanne oikeuksista. Potilasvahinkokäsittelyä vierestä seuranneena se ei todellakaan ole helppo tie lapsen kuoleman käsittelyssä. Toivottavasti saatte oikeudenmukaisen päätöksen, vaikka se ei tietysti poikaanne takaisin tuokaan.

      Toivon teille jatkoon kaikkea hyvää ja voimia surun keskelle. Kiitos, kun jaot herkän ja surullisen kokemuksenne, vaikka sitä toivoisi, että tällaisia kokemuksia ei vain olisi jaettavaksi. <3

      Poista
  2. Olen niin pahoillani,mutta kiitollinen tästä että olet jakanut kokemuksenne..meille tapahtui mitä todennäköisimmin sama alle viiiko sitten. Terve tyttö piti olla,raskaus meni hyvin kaiken piti olla hyvin. Tyttö syntyi,ja sai 7agpar pistettä. Tästä 4min enää 1piste ja tunninkaan elvytys ei häntä pelastanut. Kukaan ei vielä tiedä mitä tapahtui, jäämme odottamaan ruumiinavausta. Jokainen hetki on tuskallinen. Toivon että saamme vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvimmät osanottoni menetykseenne ❤️ Olen pahoillani kokemuksistanne ja siitä mitä teille on tapahtunut. Toivon, että saatte vastauksia kamaliin tapahtumiin. Voimia suuresti nyt ja tulevaan.

      Poista

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!