Rivitalo vai omakotitalo?

Ensi vuoden alkupuolella tulee kaksi vuotta kuluneeksi tähän nykyiseen kotiin muuttamisesta. Löysimme tämän kivan rivatalokotimme vähän sattumalta, sillä vaikka olimme aluksi ajatelleet viivyttää vielä omistusasunnon hankintaa, selailimme silti Oikotietä lähes päivittäin. Elämässäni olen tottunut, että asiat vain sattuvat mallautumaan tietyllä tavalla ja loppujen lopuksi kaikki tehdyt ratkaisut ovat johtaneet hyvään, joten päädyimme tekemään nykyisestä kodistamme ostotarjouksen. Ja hyvä niin, nyt ollaankin pian pari vuotta täällä majailtu. 

Viime syksynä kirjoittelinkin kodin ominaisuuksista ja millaisesta kodista pidän. Silloin painotin sen hetkiseen elämäntilaanteeseemme sopivimmaksi vaihtoehdoksi rivitalokodin. Muutimme tähän nykyiseen kotiimme pariskuntana. Perhehaaveita toki oli, mutta niiden ajankohtaa on tietenkään vaikea ikinä ennustaa. Nykyisessä kodissamme mahdumme kyllä hyvin asumaan perheenä ja sopisi tänne nytkin useampikin lapsukainen, mutta jostain syystä jo raskausaikana alkoi mieleen hiipiä ajatus omakotitalosta (liekö sitä kuuluisaa pesänrakennusvaihetta). Mitä jos me kuitenkin jossain vaiheessa hankittaisiin meille rivitalokodin sijaan omakotitalo?

Lue myös: Millaisia ominaisuuksia kodilta toivon?

Arjen helppous, oma piha?

Rivitalokodissa iso plussa on arjen helppous. Viime talvena teimme muutamat kerrat lumitöitä ja kuluneen kesän aikana mies taisi kerran tai kaksi leikata nurmikon. Meidän takapiha on pääasiassa terassia tuota pientä nurmialuetta lukuun ottamatta. Iso terassi on viihtyisä ja helppo ja edullinen ylläpitää. Rivitalokodissa voi keskittyä aurinkoisena päivänä enemmän vain terassisohvalla makoiluun, kun nurmikon leikkuuvuorot kiertävät taloyhtiössä. 

Rivitalokoti on vaivaton tapa asua. Suurin vastuu on taloyhtiöllä yhdessä, joten ei tarvitse yksin varautua suuremmin rikkoutumisiin. Olen tykännyt nykyisestä kodistamme todella paljon, mutta silti ajatus karkaa omakotitaloon. Lapsuuteni vietin omakotitalossa, joten voisi olla ihana tarjota sellainen omillekin lapsille.  Pihaleikit omalla pihalla oli nimittäin parasta! Toki meidän taloyhtiölläkin on reilun kokoinen piha ja päätyasunnossa asuessa leikkitilaa löytyisi heti ulko-ovesta tai terassin portista ulos astuessa. Taloyhtiön pihaa ei kuitenkaan voi lähteä omin päin aitaamaan, eikä koiran vapaana pito siellä olisi mahdollista.

Jossain vaiheessa palloilimme ajatuksella rivitalo + mökki vai omakotitalo. Ajatus on elänyt nyt jonkin aikaa ja todella vauvan tulon jälkeen olemme kääntymässä jälkimmäiseen ajatukseen. Pienten lapsien kanssa aika ei ehkä riittäisi mökillä ravaamiseen, vaikka rivitalokoti olisikin itsessään vähätöinen. Omakotitalossakin voisi ehkä päästä mökin tunnelmaan, kun omaa pihamaata olisi enemmän ja pihalle voisi sijoittaa vaikkapa tynnyrisaunan. 

4mh, keittiö, khh, sauna 

Nykyisessä kodissamme on 4h + keittiö ja sauna.  Makuuhuoneiksi soveltuvia huoneita on 3 kpl, joista yhdessä on varaava takka. Joskus aikaisemmin kirjoitinkin, että kodistamme uupuu kodinhoitohuone, jota itse arjessa arvostaisin kovasti. Kodinhoitohuone olisi lapsi- ja koirataloudessa oikeasti aika ihana. Koiran kuratassut ja lapsen likaiset ulkokengät ja -vaatteet saisi siellä näppärästi putsattua ja laitettua kuivumaan. Ah!

Omakotitalossa minulle riittäisi 4 makuuhuonetta, keittiö+olohuoneyhdistelmä, kodari ja sauna. Ja miellyttävä tontti hyvällä sijainnilla. Lapsiperheelle en nyt etsisi sellaista unelma kivitaloa järvenrannalta (ellei budjetti antaisi sellaiselle myöten, haha), vaan enemmänkin toimivaa, kivaa ja turvallista kotia asua. Toivoisin, että vaikkapa viiden vuoden sisällä meille löytyisi omakotitalo, jossa nämä kriteerit täyttyisivät ja meidän pikkuinen bebe saisi siellä kasvaa. Se olisi aika kiva. Ja hei, ehkä jopa ihan toimiva suunnitelmakin.

Olen selannut myytävien asuntojen ilmoituksia aika pitkälti kaksi vuotta lähes päivittäin. Tällä välillä ei ole vielä tullut vastaan omakotitaloa, jossa sijainti, hintapyynti, neliöt ja pohjaratkaisu sekä rakennusvuosi miellyttäisivät. Jos muuttaisimme omakotitaloon, toivottavaa olisi, ettei kalliiseen kotiin tarvisi heti lähteä vaihtamaan keittiötä, tekemään kylppäri- ja saunaremppaa tai vaihtamaan pintamateriaaleja. Siksi ollaankin palloteltu myös ajatusta rakentamisesta - tai siis rakennuttamisesta. Kotipaikkakunnallamme monista 10 vuotta vanhoista omakotitaloistakin saa pulittaa lähes uuden verran, joten ajatus rakennuttamisesta on alkanut kiehtoa. Enemmän tämä kaikki on kuitenkin vielä suunnittelua, tutkimista ja pohdintaa. Mitä jos tai mitä jos ei sitten kuitenkaan? 

Sellaisia ajatuksia asumisesta tällä kertaa. Tykkään niin kovasti meidän rivarikodista, mutta silti ajatukset karkaavat omakotitaloon. Vielä meidän vauva ei kauheasti omasta pihasta pääsisi nauttimaan ja innostumaan, mutta 2-5 vuoden päästä tilanne olisikin jo ihan toinen. Jännittävää, mitä tulevaisuus sitten tulleessan tuokaan.