Se on kuulkaas aika ensimmäisen virallisen tekstin, ja kuumana aiheena mulla pyörii tänään mielessä kahvi.
Ja voihan kahvi sanon minä. Tänään nimittäin tajusin, että oon tainnut muodostaa jälleen tuohon pirulaiseen riippuvuussuhteen. Kahviriippuvuus ei ilmene mulla vain mielitekona, vaan se todella tuntuu ja näkyy myös fyysisesti, ja päätä särkee niin paljon, että oksat pois. Tälläkin hetkellä ihan tajuton kivistys, särky ja jomotus yhtä aikaa. Tosiaan mieleeni tuli, että en tänään ole juonut yhtään ainoata kupposta sitä tummaa lämmikettä. Ja näin se sitten näkyi. Hirveänä jomotuksena, ihan kuin kipeänä olisi.
Kahvista viime viikonloppuun. Käytiin poikaystävän kanssa Taavetissa remppailemassa hänen autoaan hänen isäpuolellansa. Siellä kun on kaikki pelit-sun-vehkeet, eli kelpaa autoja korjailla ja fiksailla. Itse jätin autot sikseen ja keskityin koulutehtävien tekemiseen ja syksyisen luonnon fiilistelyyn. Napsinkin muutaman hienon kuvan järveltä joutsenia katsellessani.
Olen myös kahden vaiheella sen kanssa olisiko mun aika vaihtaa viimein alaa (en nyt puhu opiskelualastani vaan keikkaduunista). Viikonloppunakaan kun ei vältytty niiltä sekaannuksilta ja yhteenotoilta työpaikalla. Ei kivaa ollenkaan. Sovimme kuitenkin, että mietin asiaa kannaltani vielä muutaman viikon, kun pidän töistä hieman taukoa. Taitaa olla mulla vaan korkea aika siirtyä sinne Turkin lämpöön, haha.
Mutta alan vaihdosta puheen ollen. Olin yläasteen lopulla ja lukion aikana ihan todella kiinnostunut toimittajan työstä. Omasta mielestäni olen aina ollut lahjakas kirjoittaja, vaikkakin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle, mikä näkyy myös tuottamani tekstin luettavuudessa ja laadussa. Mutta hitsit kun se on kivaa! Nyt kun teen töitä vähemmän jää aikaa enemmän itselleni, eli saa nähdä innostunko taas kirjoittamaan isomalla kädellä. Se on ollut kuitenkin aina asia mistä nautin - mahdollisuus ilmaista omia ajatuksia.
