Raskausviikot 23-27: Toinen kolmannes ohi

12 maaliskuuta 2021




Nyt kurkataan hieman laajempaan aikaikkunaan, sillä käydään läpi raskausviikot 23-27. Raskausviikon 23 piti olla meidän ns. "häämatkaviikko". Olimme nimittäin varanneet Imatran Valtionhotellista tornisviitin, jonka kuitenkin päätimme perua pitkän harkinnan jälkeen. Koronatilanne aiheutti jonkin verran huolta, emmekä toisaalta halunneet ottaa turhia riskejä. Parempi olla kotosalla ja mennään sitten hotellilomalle joskus toiste! Mutta, mitäs viikot 23-27 pitivätkään sisällään?


"Kela-neuvola" ja ensimmäinen käynti pelkopolilla


Vielä raskausviikolla 23 mua edelleen kiusasi satunnaiset pahoinvoinnit ja sen myötä aiheutuneet oksentamiset (ei kiva). Ruokahalu oli myös vielä huono etovan ja pahan olon takia. Neuvolapunnituksissa paino oli kuitenkin hiljalleen lähtenyt nousuun, edelleen kuitenkin tosi maltillisesti. Raskauden aikaisesta painonnoususta on täällä ehkä turha jauhaa sen enempää, sillä ne ovat jokaiselle niin henkilökohtaisia asioita. Toisille tulee 5kg, toisille 10-20kg ja jollekin enemmän. Toisilla putoaa paino ja raskaus voi silti mennä aivan yhtä hyvin. Lähtökohdat vaikuttavat niin paljon ja itse ainakin mielummin tuijotan vauvan (eli sikiön) hyvinvointia ja terveyttä kuin vaakalukemaa. Eiks niin?


Raskausviikolla 23 oli myös ns. "kela-neuvola", josta sain raskaustodistuksen ja pääsin tilaamaan äitiyspakkauksen Kelalta. Samalla laitoin Kelaan myös hakemuksen äitiys- ja vanhempainvapaarahasta. Nämä tuntuivat tavallaan isoilta merkkipaaluilta ja konkretisoivat asioita paljon. Nyt minulla olisi oikeus äitiysvapaaseen, tapahtui tässä raskaudessa mitä vain. Tämän viikon aikana mulla oli myös ensimmäinen pelkopolikäynti. Äitiyspoliklinikat siis tarjoavat synnytyspelkoon keskustelukäyntejä, jossa käydään läpi omia taustoja, syitä pelolle tai muita mielenpäällä olevia asioita. En täällä lähde sen suuremmin avaamaan omia syitä tai taustojani synnytyspelkooni, sillä siihen liittyy myös muita henkilöitä. Katsotaan jos joskus myöhemmin voisin vähän raottaa asiaa, jos saan ne muodostettua sanoiksi ilman, että ne loukkaavat ketään osapuolia.  


Pelkopolikäynti oli ehkä omalla kohdallani "turha", sillä tiesin jo tasan tarkkaan miten haluan synnyttää. Toki sype-hoitajan kanssa on tärkeää käydä asioita läpi, jotta saa mm. tietoa eri synnytystavoista. Synnytystapoja ei sinällään ole tietysti kuin kaksi: alatiesynnytys tai suunniteltu sektio. Lisäksi tietysti alatiesynnytys voi päättyä kiireelliseen tai hätä-sektioon. Nämä ovat kuitenkin aivan eri asia kuin elektiivinen eli suunniteltu sektio. Haluan siis itse synnyttää suunnitelulla sektiolla, eikä mieli tämän suhteen ole vielä muuttunut tähänkään hetkeen ja tuskin tulee muuttumaankaan. Käännytystä alatiesynnytykseen en ole kokenut kuin sivulauseessa yhden lääkärin toimesta, joten olen kokenut ainakin tämänhetkisen synnytyssairaalani tukevan minua omassa päätöksessäni. Ja niinhän sen pitäisikin mennä. :-) Tästä kirjoittelen kuitenkin vielä myöhemmin hieman lisää, sillä nyt on enemmän tarkoitus kurkistaa näiden raskausviikkojen sisältöön.




Sokerirasitus nro. 2, pahoinvointia ja selkäkipuja sekä yksi kaatuminen pihalla


Raskausviikolla 24 kävimme ahkerasti salilla treenailemassa. Raskausvaivojen osalta viikko meni aika hyvin ja jaksaminen oli myös hyvää. Olin ehkä energisempi kuin aikaisemmin ja ruokahalukin oli paljon parempi. Tästä seuraavalla viikolla minulla oli luvassa toinen sokerirasitus. Olin onneksi ottanut odotusaulaan läppärin mukaan, joten sain kirjoitettua opinnäytetyötä odotteluhetkien ajan. Tämä vinkkinä tulevaisuudessa testiin menijöille, kannattaa nimittäin ottaa kirja, läppäri, kuulokkeet tai jotain muuta virikettä odotteluun. Tämänkertainen sokerirasitus meni ehkä kivemmin kuin ensimmäinen. Verikokeet menivät vaivatta ja huono olokaan ei vaivannut. Ainoastaan ihan pientä väsymystä oli, mutta sekin oli ehkä enemmän itseaiheutettua, haha. Tästäkin sokerirasituksesta "selvisin" ilman radi-diagnoosia, joten sen osalta saatoin vihdoin huokaista. 


Närästys alkoi myös hiipiä yhä voimakkaammin kuvioihin. Närästystä oli toki ollut kiusana ihan jostain rv 12 tienoilta alkaen, mutta nyt se alkoi olemaan inhottavampaa. Täytyy tosin myöntää, että tämänhetkisessä tilanteessa (rv 32) närästys on jo ihan omaa luokkaansa. Raskausviikolla 26 esiintyi huonovointisuutta ja yksittäinen oksentaminen keskellä etätyöpäivän. En oikein osaa sanoa, mikä huonon olon aiheutti. Ehkä istumisesta johtuva paine vatsassa tai jokin muu? Selkäkivut myös alkoivat vaivata yhä enemmän. Istuminen alkoi tehdä tosi kipeää ja mm. työtä oli pakko yrittää tauottaa. Kylkiasento sängyssä oli rentouttavin ja paras asento, mutta tietysti siinäkään ei ihan koko päivää voi loikoilla. Rv 26 aikana mulla alkoi myös ilmestyä ihonkutinaa iltapainotteisesti. Tämä tuli ihan uutena ja vieraana oireena ja tietysti heti googlettelin mistä se voisi johtua. Iho kutisi erityisesti vatsasta, käsivärsistä ja sääristä. Luin jonkin verran raskaushepatoosista, mutta koska kutina ei ollut jatkuvaa ja päivittäistä en vielä hakeutunut testeihin. 


Raskausviikolla 27 jäi vahvimmin mieleen pihalla kaatuminen. Kaatusin aivan yllättäen lentäen vasemmalle kyljelleni, jossa samalla taitoin oikean nilkkani. Kävin tämän takia kaksi kertaa päivän aikana näytillä oman kotikaupunkini päivystyksessä, jonka jälkeen minut vielä pyydettiin synnärille näytille. Olin synnärillä KTG-käyrillä sekä vauva ultrattiin. Kaatumisesta onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta varmuuden vuoksi olin kolme päivää katumisen takia sairauslomalla. Lepo oli tässä vaiheessa tärkein ja sykkeen nousuja ei saanut aiheuttaa (edes siis esim. saunomista) sisäisten vuotojen ehkäisemiseksi. Tästä varoituksena, olkaahan kaikki varovaisia liukkailla keleillä - olitte raskaana tai ette.


Seuraavaksi päästäänkin jo viimeisen kolmanneksen pariin, jännittävää!



Share your opinion:

Jätäthän vain asiallisia kommentteja.

Kiitos kommentistasi!