Raskausviikot 32-34

Raskausviikot ovat edenneet vauhdilla. Hassua, kun monet puhuvat, että loppuraskaudessa aika matelee, kun taas omalla kohdalla tuntuu, että vauvan syntymäpäivä lähestyy hurjaa vauhtia. Omalla kohdallani on varmasti vaikuttanut asiaan paljon se, että edelleen viimeistelemme (lue: mies viimeistelee) vauvanhuoneen remonttia, ja vihdoin tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus saada se valmiiksi. Pidetään siis sormet ja varpaat ristissä, että saisin sunnuntaina laittaa pieniä vaatteita lipastoon sekä järjestellä hoitotarvikkeita helposti saataville uuteen ihanaan huoneeseen. Onpahan tosiaan ainakin riittänyt tekemistä, eikä ole niinkään ehtinyt keskittyä vain olemiseen ja odottamiseen. Toivottavasti nämä viimeiset 3 viikkoa saisi jo fiilistellä jäljellä olevaa aikaa ilman sen suurempia projekteja.

Hypätään kuitenkin nyt ajassa viikkoja taaksepäin, kun kurkataan raskausviikkoihin 32-34. Näiden viikkojen aikana yöhikoilu alkoi ja yöt alkoivat oikeasti olla levottomampia. En tiedä, onko hikoilu hormonaalista, mutta ainakaan huoneen lämpötilasta se ei voinut johtua. Sängyssä asennon vaihtaminen tuotti tuskaa ja jouduin oikeasti tehdä töitä ja ähistä, että sain vaihdettua kylkeä. Alkuraskaudessa muistan miettineeni, että miten se liikkuminen muka oikeasti voi muuttua niin vaivalloiseksi. Kappas kummaa, niin se vaan teki nyt omallakin kohdalla :-D Ruokapuolen suhteen mulla ei vieläkään omasta mielestä ole ollut suurempia himoja. Omenamehua teki edelleen mieli, ja muutenkin tuoremehut ovat olleet vahvasti läsnä omassa odotuksessani. Liikunnankin suhteen pystyin edelleen jatkamaan kevyillä kävelylenkeillä, joissa toki vauhti oli jo hidastunut, mistä olen jo aikaisemmin maininnut. Ainoana ns. huolenaiheena alkoivat olla mun lievästi koholla olevat verenpaineet, joihin itseasiassa lääkäri sitten rv 34 alkaen määräsi verenpainelääkkeen. Verenpaineet alkoivat siis olla koholla levosta huolimatta, joten lääkitys oli järkevin vaihtoehto pitämään ne kurissa. Alkuun lääkitys tuntuikin auttavan, mutta valitettavasti satunnaisesti paineet ovat olleet koholla lääkityksestä huolimatta. Onneksi tämän vaivan pitäisi poistua syntymän jälkeen, toivottavasti ainakin. Tietysti verenpaineita on tärkeää seurata jatkossakin kotona säännöllisesti, jos esimerkiksi olisikin kyse kehittyvästä raskausmyrkytyksestä.

Kävin rv 32 neuvolassa, jolloin sain lähetteen Lahteen synnärille. Halusin tosiaan vaihtaa synnytyssairaalaa omasta tahdostani ja  rv 34 minulla sitten olikin ensimmäinen käynti Lahdessa kasvukontrollissa. Kasvuseurannan yhteydessä sain samalla tietoon vauvan syntymäpäivän - ainakin alustavasti ellei sitä tarvitse muuttaa myöhemmin kontrollikäynnin yhteydessä. Lahti vaikutti mukavalta paikalta, eikä minua kaduta lainkaan, että päätin vaihtaa synnäriä. Uskon, että tein juuri oikean ratkaisun, jos ja kun vaan pääsemme mieheni kanssa yhdessä synnytykseen. Ensi viikolla käyn Lahdessa uudelleen (toivottavasti viimeisellä kontrollikäynnillä ennen vauvan syntymää), jolloin samalla lääkäri arvioi pidämmekö aiemmin sovitun sektiopäivän vai täytyykö sitä aikaistaa. Täytyy vain yrittää mennä luottavaisin mielin vastaanotolle ja katsoa muuttuvatko suunnitelmat. Pidetään peukkuja, että voisimme pysyä yhä aikaisemmassa suunnitelmassa syntymän suhteen. 

Tuntui, että rv 32-34 aikana vatsa otti hurjan kasvupyrähdyksen. Monet lyhyemmät mekot alkoivat näyttää päälläni ihan paidoilta ja ensimmäisiä kertoja vatsa tuntui oikeasti olevan välillä tiellä. Huvittaa, kun eilen ääneen ihmettelin miehelleni, että miten mun vatsa voikaan olla näin iso! Mies tokaisi, että "niin no, olet menossa kolmen viikon päästä synnyttämään, että ehkä sen nyt jo pitää vähän ollakin" :-D. Nesteturvotusta minulla toki oli ollut jo aikaisemmin, mutta rv 32 lähtien se alkoi olla jo melko näkyvää. Useimmat vanhoista kengistä eivät enää mahtuneet jalkaan ja sormetkin olivat melkoisessa pöhötyksessä. Nesteturvotuksen myötä jaloissa oli myös inhottavaa kipuilua, johon ei tuntunut auttavan yhtään mikään. Inhottavaa! En varmasti ole ainut, jota tämä vaiva kiusaa.

Kaiken kaikkiaan rv 32-34 sujuivat hyvin, vaikka verenpaineet aiheuttivatkin lievää huolta ja ikävä nesteturvotus oli tullut jäädäkseen loppuraskauteen. Muuten voin kuitenkin suhteellisen hyvin ja tästä seuraavalla viikolla (rv 35) alkoikin jo virallisesti äitiysloma! H-hetki lähestyy...

Kiinnostaako aiemmat raskausaiheiset -postaukset? Kurkkaa

Raskausviikot 29-31: Kasvukontrolleja ja päätös synnärin vaihtamisesta

Raskausviikko 28

Raskausviikot 23-27: Toinen kolmannes ohi

Raskausviikko 22: Rakenneultra

Raskausviikot 19-21: Raskauden puoliväli

Raskausviikko 18: Varhaisrakenneultra ja vauvan sukupuoli

Raskausviikot 15-17: Sokerirasitus, hääkutsut ja uudet yhdistelmävaunut

Raskausviikot 12-14: Ensimmäinen kolmannes ohi

Raskausviikot 8-11: Varhaisultra ja ensimmäinen neuvola

Raskausviikot 5-7: Väsymystä ja etovaa oloa

Raskausviikot 0-4: Kun sain tietää raskaudestani